ella kiireellae, ettae harvoin. Vilahteli sukkula
pujahtaessaan kaedestae toiseen ja piti alinomaista surinaa
juoksuttaessaan lankaa loimien vaeliin. Ei kerennyt Elsa tuosta tuohon,
kun aeiti jo rapsautti uuden kaeaemin sukkulaansa.

"Minae otan, aeiti, toisen vyyhdin koetteeksi", pyysi Elsa. "Aeiti
kuulkaa."

"Hyvae lapsi, eihae se siitae somene, sen edestaeaen loeytaeae, minkae taakseen
panee."

Niinhaen se oli. Hyvinhaen sen Elsa ymmaersi, ettae tyoe oli tehtaevae
jaerjestaeaen. Ja jo arveli haen edeltaepaein, ettae aeiti ei anna vaihtaa, vaan
kysaeisi kuitenkin, kun oli niin kiire, sillae kohta kai ne tytoet menevaet.

Mutta kun ei saanut, niin ei. Piti koettaa vain sen kiireemmin saada
loppuun se sotkuinen vyyhti, jotta olisi paeaessyt kaesiksi selvempaeaen.
Uskosta oikein taas koetti, vaan oli siinae koettamistakin. Vaehaen
pitempiae paeaensaeikaeleitae laehti nyt kuin alussa, vaan nekaeaen eivaet sen
pitempiae, kuin ettae parahiksi kun vauhtiin paeaesi, niin loppuivat. Ala
uutta hakemaan ja siinae hakiessahan se aika meni. Kaersivaellisyyttae se
koetteli. Viimein sai kaesiinsae muutaman paeaen, joka laehti juoksemaan ja
juossut olisi ehkae pitemmaeltikin, vaan kun alkoi kiireesti pyoerittaeae
rukkia, niin se teki tepposensa: viskasi nuoran pyoeraeltaeaen ja silloin
lanka poikki, ettae pirskahti. Elsaa suututti, kaevi niin vihaksi, ettae
teki mieli sanoa: seekatti se! Sihisi jo kielen kaeressae tulemassa, vaan
siihen se vaeljaehtyi kuitenkin, kun samalla muisti, ettae se on rumaa.

Se olisi ollut kiroilemista, sillae Elsa uskoi aeidin sanan, ettae sanoopa
minkae sanan tahansa, kun sen vihoissaa saevaeyttaeae, niin se on
kiroilemista.

Oikein pahalta tuntui, kun ajatteli, ettae jos olis tullut sanotuksi.
Jumala olis varmaankin heti tehnyt haenestae huonon ihmisen tai
sorakielen. Pelotti niin kauheasti, ettae posket kuumaksi karahtivat.

Saeikaehdyksestaeaen kun selvisi, rupesi haen miettimaeaen, ettae kumma, kun
Jumala ei rankaise Latun Liisaa, vaikka se myoetaeaensae saevaeyttelee, sanoo
paljon rumempaakin, kuin mitae haen aesken yritti, ja muutenkin oli
semmoinen rasavilli, poikain kanssa leikki ja tappeli. Vaan Jumala
varmaan rankaisee sitae, kun se tulee suuremmaksi, mietti Elsa. Ja
niinhaen Latun emaentae itsekin oli sanonut, ettae Liisalle ei kunnian kukko
laula, kun se on tuommoinen lintu, ja sen oli Elsa ymmaertaenyt pahaa
merkitsevaen. Haenestae itsestaeaenkin oli Liisa vastenmielinen, melkein
pelot