akin maerkaenae, turjakkeella."

Latun emaentae oli nauruun purskahtaa, vaan sai pidaetetyksi toki, kun
Lapin emaentae suuttuneella aeaenellae rupesi Liisalle pauhaamaan
pyyhkiessaeaen Mikon nokkaa vyoeliinaansa.

"En minae saa sitae taipumaan", sanoi Latun emaentae.

"Antaa olla iltaan asti, kun isae tulee kotia. Pannaan Liisa siihen asti
arestiin. Saat nyt mennae konttuuriin ja olla siellae yksinaesi
ajattelemassa miten pahanilkinen olet ollut."

Itkien rupesi Liisa vastustelemaan. Koskaan ei oltu haentae arestiin
pantu, ja se tuntui nyt kauhealta.

"Jaa, jaa, ei se auta", sanoi aeiti, eikae siinae auttanut mikaeaen,
konttuuriin sulki haenet aeiti.

Liisaa pelotti kauheasti, kun ajatteli siitae pahasta hengestae, josta oli
puhuttu, ja ettae haenestae tulee huono ihminen. Haen koetti rynkyttaeae ovea
auki pois paeaestaekseen. Vaan aeiti kaevi kieltaemaessae uhaten pitaeae yoenkin,
jos ei ole hiljaa.

Kun sitten silmaet tottuivat vaehaen, niin ei pimeae kovin ollutkaan
konttuurissa. Tyynesti istahti haen vintin rappusille ja itki siinae hyvaet
itkut, ja kun mieli oli siksi sulautunut, ettae ajatus juosta alkoi,
mietti haen, ettae jos paeaesisi vaikka karkaamalla, niin menisi Tepolle ja
selittaeisi Tepon isaennaelle ja emaennaelle asian ja kysyisi, onko haenessae
paha henki ja tuleeko haenestae huono ihminen.

Ja haen rukoilisi sitten niin hartaasti, niin, niin, niin hartaasti
Jumalalta anteeksi... Vaan ei Mikolta eikae Lapin emaennaeltae...

Haen tunsi niitae kohtaan ankaraa vihaa. Ja melkeinpae aeitiaekin kohtaan.

Haen menisi metsaeaen ja eksyisi sinne ja kuolisi, niin aeiti saisi itkeae...

Haen katseli yloes vintille ja nousi sinne sitten, kaeveli ihan peraelle
hyvin hiljaa ja seinaevierelle pani maata.

Siinae nukkuu haen vaikka kuinka kauan, niin kauan, ettae naelkaeaen kuolee,
ja kun isae ja aeiti tulevat hakemaan, niin haen on kuollut ja saavat
sitten itkeae ja Jannekin saa merellae itkeae...

Ja Liisa itse purkautui itkemaeaen, itki kauan sydaemensae pohjasta, kunnes
kuivui kyynelten laehteet. Vaan sitten tuntui hyvaelle ja oli hauska olla.

Maatessaan siinae katseli haen pienestae ikkunan reijaestae sinistae taivasta
ja valkoisia pilviae, jotka hiljakseen kulkivat siellae hyvin korkealla.
Jos haen tulisi sairaaksi, niin rukoilisi Jumalaa, ettae pian kuolisi ja
paeaesisi taivaaseen. Haen ei huolisi kenestaekaeaen. Yksinaeaen olisi ja
hyppisi taivaasta noille pilville...

Siinae haenen kuvitelles