huvikseen katselee sen hommia
ja liikuntoa ja kuuntelee se tuumia. Vaan ei se mahdakaan kauan elaeae, se
on liian hyvae lapsi taehaen maailmaan, Jumala kutsuu sen luokseen puhtaana
ja viattomana. Jo minae olen sitae ihmetellyt aina, ja kaikkihan sitae
ihmettelevaet. Se osaakin Viioska niin hyvaesti kasvattaa."

"Hyvin kasvatettuhan se on Elsa", huokasi Latun emaentae. "Ja siivon
luontoinen lapsi sitten. Ei sen naee riitelevaen koskaan, ei mitaeaen
vaehintaekaeaen pahaa tekevaen. Erinomainen lapsi. Onhan niitae aina
joitakuita hyviae."

"Onhan se hyvae Ojanniemen Marikin", sanoi Liisa, joka kuunnellessaan
Elsasta puhuttavan oli unohtanut kaiken muun ja oli kuin ainakin ja
siirtyi nyt istumaan tuolille poeydaen paeaehaen.

"Niin, Ojanniemen Mari myoes", sanoi aeiti.

"Joo, Mari on hyvae tyttoe, kaunis tyttoe, tottelevainen aeidilleen niin
tottelevainen ja noeyrae. Otappas sinae siitae opiksesi", sanoi Lapin
emaentae. "Vertaappas itseaesi siihen. Ajatteleppas oletko nytkin ollut
semmoinen kuin Mari. Mari ei toki koskaan tappelisi niinkuin sinae,
polkisi jalkaa kun kuritetaan ja noituisi."

"Meneppaes nyt sinae pyytaemaeaen anteeksi, pyydae nyt kaikilta, Mikolta
ensiksi", kehotteli aeiti uudelleen.

Liisa painoi silmaensae alas. Teki mieli pyytaeae, vaan haevetti.

"Tule nyt ensin pyytaemaeaen Mikolta, jota sinae olet lyoenyt, ja sitten
aeidiltaesi, kun olet vastustellut aeitiaesi ja noitunut", sanoi Lapin
emaentae.

"Niin ja Mikon aeidiltae myoes, jonka kuullen olet pahanilkinen ollut. Mene
nyt."

"Tule nyt."

"Mene, mene."

Odotettiin, vaan Liisa ei liikahtanut, painoi paeaensae syvempaeaen.

"Ei, ei ole vielae saanut tarpeeksi kuria", arveli Lapin emaentae.

"Mene nyt heti."

"Ei, eihaen se rupea, naekeehaen sen. Se haluaa vielae piiskoja."

"Haluatko sinae vielae! Menetkoe vai pitaeaekoe vielae piiskata? Mene nyt tai
aeiti piiskaa."

Liisa kohotti paeaensae ja syrjaesilmaellae katseli aeitiae.

"Jo on taas uhkaavan naekoeinen", sanoi vieras.

"Sinae haluat siis piiskoja?" Ja aeiti otti taas kaesille Liisan, ja kun ei
ollut apua sittenkaeaen, niin siunasi haen piiskat ja kuritti Liisaa.

Piiskauksen jaeljestae taas koeteltiin anteeksi pyytaemaeaen saada. Vietiin
laehelle Mikkoa ja pantiin Liisan kaedet Mikon kaulaan, vaan Liisa
riuhtaisi kaetensae irti ja jaei syrjaekarein seisomaan ja vihaisesti
silmaeili Mikkoa. Ja kun yhae pakotettiin vain anteeksi pyytaemaeaen niin
sanoi Liisa:

"Nokan alust