otamasta, kapusi haen kohta pelastamaan Elliae, ja tyttoejoukko
riemuitsi.

Liisaa miellyttaeaekseen ja palkitakseen esittelivaet kaikki, ettae vielae
leikittaeisiin hautajaisia.

Herraspitoja ei voinut nyt pitaeae, kun oli rosvot kaikki viinit juoneet
ja syoeneet rinkelit ja sokerit, vaan talonpoikaispidot, joissa
mukamasten kahvia tarjottiin ja' Liisa saisi olla emaentae. Ja niin
saatiin kaatunut asia taas kohdalleen.

Talonpoikaishautajaiset olivat yhtae lystit kuin herrashautajaiset, niin
ettae pidettiin semmoiset heti toiset peraekkaein. Ja Liisa hommasi
ahkerasti ja taeydellae toimella aivan kuin ei mitaeaen olisi tapahtunut.

Mutta kun hautajaisia oli tarpeeksi pidetty ja leikkipaikalta kotia
laehdettiin, niin kuleksi Liisa vakavana kuin aikaihminen hautajaisiin.
Ei kuullut toisten tyttoejen pilpatusta eikae vastannut heidaen
kysymyksiinsae, ja jos vastasikin, niin aivan ajatuksissaan. Toiset tytoet
arvasivat asian ja kysyivaet:

"Saatko sinae taas piiskoja?"

"Saan, jos tulevat kantelemaan aeidille, ja tulevatkin ne. Vaan eivaetkoe
olleet pojat ilkeitae?"

"Olivat", myoennettiin yhdestae suusta.

"Eivaetkoe sietaeneet saada selkaeaensae?"

"Sietivaet."

Ja Liisa oli lohdutettu, oli kuin taakka harteilta pudonnut.

"Jos oikein olisi, niin sietaeisivaet pojat vanhemmiltaan saada nuhteita,
eikoe niin?" kysyi haen vielae vakuudeksi.

"Joo, ja piiskoja."

Vakuutettuna siitae, ettei haen ollut vaeaerin tehnyt, kulki Liisa iloiten
muitten kanssa. Vaan kotia laehestyessaeaen vaeheni rohkeus vaehentymistaeaen.
Kotiportilla pysaehtyi hetkiseksi ja levotonna oli mieli.

Jos ovat kaeyneet aeidille kantelemassa ja aeiti taas itkee... Vaan haen
kertoo aeidille asian, miten se oli, ja pyytaeae anteeksi... Ja haen kaeypi
vaikka Terilaellae ja Lapillakin ja pyytaeae niiltaekin anteeksi, Heikiltae ja
Mikolta, jos ei aeiti itke... Ja Jumalalta rukoilee anteeksi, jos haen on
vaeaerin tehnyt...

Sykkivin sydaemin astui Liisa portaita yloes ja arkana avasi oven.

"Jopas sinae sieltae tulet", sanoi aeiti kiivaasti ja Lapin emaentae, joka
istui sohvalla peraeseinaellae Mikko vieressae lisaesi:

"Pyydae nyt anteeksi Mikolta, mitae olet sille tehnyt, ja sitten Mikon
aeidiltae, minulta..."

"Sietaeae se saada piiskojakin, ei se sillae ole hyvae, ettae anteeksi
pyytaeae", intosi pauhaavalla aeaenellae Latun emaentae.

"Piiskoja tietysti, vaan pyydae nyt ensin anteeksi", komensi Lapin
emaentae.

Liisa seisoi pystyn