jokaiselle, pastorille ensiksi. Ja kun kahvi oli juotu, niin
alkoi hautaustoimitus. Virren vaersyn veisattua laehti surusaatto
kierrellen ja kaarrellen, ettae tie tulisi pitemmaeksi. Haudalla taas
veisattiin virren vaersy ja pastori sanoi: "maasta olet sinae tullut ja
maaksi pitaeae sinun jaelleen tuleman" ja viskasi kolmasti multaa hautaan.
Sen enempaeae haen ei osannut, vaan siellae se vaeittikin. Kaedet silmillae
seisoivat saattajat ja lanssihteerska kasteli vaehaen vaeliae sylellae
silmiaeaen ja pyyhki. Haudalta palattua tarjottiin viiniae ja vieraat
laehtivaet hyvaestellen, niin oli hautajaiset pidetty.

"Eikoe ollut lystiae?" kysyi Liisa ja kaikista se oli lystiae ja
esiteltiin, ettae pidettaeisiin toisetkin yhtaeperaeae.

Pormestarilta oli muka nyt kuollut lapsi ja joku toinen oli vuorostaan
pormestarinna.

Kaikki oli pian taas jaerjestyksessae. Amanda oli kaivettu haudasta ja
lepaesi taas havumajassa pormestarin Tyyrana, valmiina vietaevaeksi
toistamiseen viimeiseen lepokammioonsa. Pormestarinna istui itseaeaen
ihaillen suruhuoneessa ja haenen terveisiaeaen kuletti Latun Liisa
arvoisille kaupunkilaisille, jotka istuivat metsikoessae hajallaan mikae
millaekin maettaeaellae tai kivellae.

Vaan aekkiae hyoekkaesi vandaaleja taehaen rauhalliseen yhteiskuntaan, jossa
mitaeaen aavistamatta vietettiin surujuhlaa, Terilaen Heikki ja Lapin Mikko
sekae muutamia muita poikia ilmestyi huutaen ja kirkuen paikalle. Terilaen
Heikki, joka sattui laehemmaeksi pormestarin asuntoa ja huomasi
pormestarinnan, astui seinaen yli katottomaan saliin, ja kun hetken
virnisteltyaeaen rouvalle, huomasi viinitynnyrit, niin tyhjensi kohta
sisustan suuhunsa yhdestae astiasta ja toisen tarjosi laehimmaelle
miehelleen, sekae sitten pistelivaet sokuri- ja nisupalat paeaelle. Lapin
Mikko oli huomannut Tyyra vainajan ja kohta haen tarttui sitae saeaereen ja
hihkaisten viskasi ilmaan taehdaeten sitae petaejaeaen, jonka oksiin se
sekosikin ja jaei sinne. Siitae innostuneina alkoivat toiset haevittaeae
kaikkea mitae haevitettaevaeae luulivat olevan, riehuivat aivan kuin
hautajaisviinit olisivat paeaehaen nousseet.

Pormestarinna istui kaiken aikaa vapisten eikae saanut sanaa suustaan.
Vasta kun kuuli toisten kirkuvan, niin silloin haenkin paeaesti kimakan
huudon ja syoeksyi juoksuun muitten mukaan.

Vaan Latun Liisa kaevi kohti poikalaumaa, pystoenae kuin ruhtinatar. Muut
pojista jouduttausivat pakoon, ainoastaan Heikki ja Mikko jaeivaet
paikoi