kaikki viedae, mieheni, poikani, tyttaereni, taloni,
tavarani, jos haen ansioni mukaan olisi tehnyt. Minkaetaehden Jumala
muutamia rankaisee niin kovasti, haevittaeae heiltae kaiken maallisen onnen,
kun toiset, jotka yhtae surutonta elaemaeae viettaevaet, saavat nauttia
taeydellistae onnea taeaellae ajassa."

"Vissiin kai parantaakseen ne, joita haen rankaisee, ja tehdaeksensae
heidaet osallisiksi iankaikkiseen autuuteen ja toiset jaettaeaekseen
pimeyteen", ymmaersi Nikkilaen emaentae sen asian ja sanoi sillae aikaa kun
Viion leski sanaton oli.

"Ei, ei sitae niin saa kaesittaeae", sanoi Viion leski. "Jumala tahtoo tehdae
kaikki osallisiksi autuuteen, vaan haen kurittaa, taivuttaa itsekutakin
eri tavalla. Haenellae on niin monta vitsaa kuin on lastakin. Kaikkia haen
kutsuu luokseen rakkautensa helmaan, yhtae yhdellae tavalla, toista
toisella."

"Niin, kukapa sen oikein kaesittaenee", lausui Latun emaentae.

Aeaenettoeminae seisoivat he kaikki hetkisen, Latun emaentae ja Viion leski
tuijottaen mietteissaeaen yhteen kohti ja vakavan naekoeinen oli Nikkilaen
emaentaekin ja etsi mihin silmaensae kiinnittaeisi.

"Niin se on taessae maailmassa", huokasi vihdoin Latun emaentae, ja siihen
Viion leski vastasi: "Niin se on." Ja sillae puhein erosivat he.

Kangaspuihin ruvettuaan jaei Viioon leski mietteisiinsae. Kyyneleitae
tunkeutui silmiin, vieri poskia pitkin ja tippui kankaalle, kun haen
lynkaepaeisillaeaen toista kaettae vasten istui ja katseli ulos, tuijotti
vanhaa tuttua, aina yhdelle paein viittaavaa ruostunutta viiriae Nikkilaen
navetan katolla.

Tuska oikein haenen sydaentaeaen pakotti, ahdistava ja huimaiseva tunne.

"Kreeta raukka, mikae tuska haenen rintaansa todellakin mahtaa polttaa!"

Haen koetti ruveta kutomaan. Kiihkeaesti loei haen, aivan kuin olisi
pelaennyt, ettae kude karkaa loimien vaelistae, jos ei sitae kiinni jouduta
ja lujaa lyoe. Ja ajateltavakseen tavoitti haen muita asioita paeaestaekseen
niistae, mitkae mieleen tunkeilivat. Vaan haenen kaevi kuin noitten lasten
usein kaey hippasilla: toinen pakenee hipan edestae syoesten milloin
kiertaemaeaen tikapuita, milloin kaivoa ja milloin mitaekin esinettae,
kiertaeae aikansa ja kiertaeae yht'aekkiae kopiksi hippaan.

"Miksi niin paljon onnettomuutta taeaellae maailmassa ja kurjuutta, kun
voisi olla onnea? Miksi niin paljon murhetta, kun voisi olla iloa?
Saattoi kuvailla onnea ja iloa maailman taeyteen, niin helposti kuvailla.
Tyoeteko, lapsen synny