eisi haen silloin taetae liian
ankarasti muihin verraten. En minae usko, ettae Tolpan Annakaan on tehnyt
suurempaa syntiae kuin muutkaan ansaitakseen naein suurta rangaistusta."

"Niin, siivo tyttoehaen se oli..."

"Ihminen katsoo ainoastaan muotoa, vaan Jumala tutkii sydaemen.
Rangaistukseksi taemaen on Jumala Annalle antanut, ja varmaan haen on sen
sitten ansainnut, rikkonut niin Jumalaa vastaan ja kauas pois poikennut
haenestae, unohtanut ehkae kokonaan, voinut ehkae kerrassaan hylaetae ja
pilkannut. Me emme tiedae, vaan syyttae ei ole Jumala pannut taetae raskasta
rangaistusta haenelle", puolusti Viion leski ja Nikkilaen emaentae arveli:

"Tottapa on syytae ollut ..."

"Mutta ajatelkaapas Annan aeitiae", Latun emaentae lausui, "mitae tuskaa haen
tuntee naehdessaeaen lapsensa tuolla jaeljellae. Kun syrjaeisenkin sydaen
vihloo kuin puukolla, mitae sitten aeidin sydaen tuntee!"

"Niin todellakin, se on tuskaa minkae se tuntee..."

"Ehkae Jumala on taemaenkin antanut kuritukseksi Annan aeidille. Kreetakin
oli ylpeaeluontoinen, rakasti taetae maailmaa, luotti taemaen ajallisen
elaemaen onneen ja elaemaen ilossa ehkae unohti Jumalan."

"Niin, maailman turhuudessa..."

"Kuulkaa Viioska--kovi sorratte Kreetaa, ankarasti tuomitsette. Kyllaehaen
Kreetakin maailman turhuutta rakasti nuorempana ja oli mahtava hyvistae
paeivistaeaen niinkuin moni muu syntinen ihminen, vaan onko muut siitae
saaneet kaersiae niin kuin Kreeta. Miehensae tappoi viina, joka oli
ryoestaenyt sitae ennen kaiken kodin rauhan, onnen ja siunauksen. Ja nyt
Kreeta, varakkaasta kodista ja hyville paeiville tottunut, saa tuolla
koeyhyydessae venyae, haekinvartijan virassa leipaepalan saadakseen. Eikoe
ollut siinae tarpeeksi noeyryytystae ja kuritusta, vaan vielae piti naehdae
lapsensa ihmisten hylkynae ja kruunun kuritettavana. Hyvae Jumala!" lausui
Latun emaentae purskahtaen itkuun.

"Kovasti on haentae kuritettu", lausui Nikkilaen emaentaekin surullisena.

"Tottapa haen on siinae maeaeraessae rikkonut Jumalan mielen, ettae ansaitsi
niin paljon kuritusta", vakuutteli yhae Viion leski.

"Niin vihastuttanut Jumalan paeaellensae ..."

"Paljon haen on tietysti rikkonut", myoensi Latun emaentae ja vyoeliinaansa
pyyhittyaeaen kyyneleet silmistaeaen jatkoi: "aeaerettoemaesti tietysti joka
paeivae, joka hetki, vaan onko haen rikkonut suuremmassa maeaeraessae kuin
muut, kun Jumala haentae niin rankaisee. Kyllaehaen sitten minultakin Jumala
olisi saattanut