eaenkin. Karenin rouvalta kaevin rukoustamassa..."

"Karenin rouvalta?" Latun emaentae hotasi ja Nikkilaekin silmaensae pyoeristi.

"Niin."

"No tuota, onko se teille tuttu?"

"En ole ihmistae naehnyt milloinkaan."

"Se juoksee reppasee tuo meidaen aeiti, hakee tutut ja tuntemattomat",
kaerisi Nikkilae.

"No niinhaen se on, ettae hakeva hakee povestaankin", puolusti Latun
emaentae.

"Minae olen kuullut, ettae se olisi ja eikoe se olekin semmoisessa
yhtioessae, joka auttaa koeyhiae?"

"Jo olette erehtynyt ja mennyt herrain penkkiin", nauroi Latun emaentae.
"Ei se ole meitae varten se yhdistys eikae koeyhempiaekaeaen varten, vaan
pakanoita. Nehaen ompelevat ja kutovat ja rahoja keraeaevaet tuolla Ohampua
eli Kahampua eli mikae maa se lienee--Viioskahan sen paremmin tietaeae, kun
teidaen mies on paljon merta kulkenut?"

"En minae tiedae."

"No mitenkae kaevi?" kysaeisi Latun emaentae uteliaana Nikkilaen emaennaeltae.

Nikkilaen emaentae kertoi koko jutun alusta aikain, miten haen oli
kuvaillut, miten se kaevi ja miten haentae haevetti ja suututti. Latun
emaentae nauroi ettae vatsa hytkyi.

"Niin se vain sanoi, ettei haenellae ole, ja meni tiehensae kiireesti, ettae
silkkinen hame kahisi", toisti emaentae.

"Olisit mennyt koeyhaeinhoitoon" tuumi Nikkilae.

"Viimeksi minae sinne menen."

"No tosi se on, ettae viimeksi siihen kelkkaan istuu", toisti Latun
emaentae. "Sinne en soisi pahinta vihollistanikaan.--Eikae vielae haetae taemaen
naekoeinen."

"No sitaehaen olen taessae minaekin isaelle vakuutellut, ettei meillae haetaeae
ole", yhtyi Nikkilaen emaentaekin vieraan arveluun ja lausui kovalla
aeaenellae, oikein innostuksissaan ja sitten vaehaen tyynemmin jatkoi jyrinaen
jaelkeen:

"Ei todellakaan haetae ole taemaen naekoeinen.--Kuulkaa, istukaa nyt vaehaen,
ettette kaikkea unta vie."

"Elkaeae houkutelkokaan", tikasi vieras kuin vihoissaan ja huiskautti
paremmaksi vakuudeksi kieltaevaesti kaesillaeaen.

"Tuossa on meidaen Jannen kirje, toin sen Nikkilaelle luettavaksi. Kyllae
sinae saat selvaen siitae, joka olet mainio kirjamies.--Hyvaesti vain."

"Hyvaesti, hyvaesti. Kiitoksia vain nyt ensinnaekin. Oli siunattu asia,
ettae sain rahat. Tottapahan tavalla tai toisella saan taas maksetuksi.
Kiitoksia paljon vain ensinnaekin", evaesteli emaentae hyvaeae vierasta, joka
jo laskeusi rappusia ja paeaetaeaen pidellen tiuski Viion leskelle, joka
jaeljestae meni:

"Se on ihme ja kumma, etten muista, ettae o