mpari ja poliisi, jotka taas tuolla vaehaen matkan paeaessae melusivat.

"Niin kuin sitae ei muka olisi jo kuultu jo, ettae raestit ovat
maksettavat. Ja ketae se taeaellae koskee? Taeaellaehaen asuu vain rikkaita,
joilla on maksaa vaikka kaksikymmentae markkaa miehenpuolelta, jollei
kaksisataakin, ja viinirahoja sen markoissa, minkae meikaelaeiset
penneissae."

Haen astui pylkkaesi kiivaasti, etunojassa, kengaet kivihin kopisi ja suu
supatti myoetaeaensae.

Mutta suuttumuksen puuska meni pian ohitse ja mielen valtasi karvaus,
joka tahtoi purkautua itkuksi.

Karvas mielensae lieventyi sekin, kun haen paeaesi keskikaupungilta, sen
autioita, kuumia katuja kompurehtamasta, Vaaralle, jossa oli sileaet
katuvieret ja viheriae nurmikko siellae taeaellae, ja jossa lapsia leikki
kaduilla ja kartanoilla ja kuului iloisia aeaeniae. Ja tuulen henkikin sopi
taeaellae kaeymaeaen, ettae oli vilpoisempi. Matalain rakennusten yli naekyi
pilviae, joitten paksut rintuukset hohtivat kirkkaina sinistae taivasta
vasten.

Kun haen kotiportille tuli ja Mirri haentae pystyssae vastaan juoksi, kaula
kenossa puski haentae ja kehraesi toimessaan, niin unohtui kaikki harmi
turhasta retkestae ja oli kuin jotakin olisi toivottavissa ollut.

Vaehaen alakuloisena istui haen tyoehoensae, vaan arveli paeaettaevaesti:

"No kumma tuo olisi, jollei taestae nikarasta nyt jollakin tavoin paeaesisi
nuljahtamaan."

Kamarista porstuan peraessae kuului kankaankutomisen luske. Pirta piukki,
polkimet narahtivat ja sukkula heti jaelkeen surahti. Syvempaeaen kumartui
Nikkilaen emaentaekin ompeluksensa aeaeressae ja liikutteli neulaansa
vinhemmasti.

Nikkilae aetyroei saengyssaeaen. Emaentae oli jo siihen tottunut, monta herran
vuotta kun oli sitae naehnyt, vaan haenen kaevi nyt saeaeliksi ja mieltae
kirveli, jotta muutamia vesiae silmiin herahti.

"Ukko raukalle kun ei ollut saanut ruuaksi mitaeaen hipleaempaeae palaa
moneen aikaa, ei lehmaen antiakaan kuin tipan iltasella. Kun paeaesisi
taestae vaehaen viljemmaelle."

Mutta miten paeaestae? Ei naekynyt mitaeaen keinoa paeaestae taestae nikarasta, ja
sehaen se pimitti kaiken. Tuntui kamala tunne rinnassa, aivan kuin olisi
joku kauhu pelottanut, ja tuskan hiki kohosi kasvoille.

Nikkilae aehki ja puhkuili yhtaelaeiseen.

Emaennaen mieleen johtui patruuni Lindbom.

"Jos olisi siltae mennae pyytaemaeaen lainaan, se kun on niin somaluontoinen
mies. Vaan mikaepae sitae oudolta. Eihaen tuo Karenin rouvakaan,