ja lopuksi: "Mistaehaen te poloinen sen nyt
saatte."

"No, ehkae minae jostakin saan", arveli Nikkilaen emaentae.

Vaan ei haen todellakaan tiennyt, mistae mennae, ja mielessaeaen jo kuvaili
miten ryoestoemies tulee ja kirjoittaa lehmaen ja miten se sitten myoedaeaen.

"Kun minae taestae nikarasta paeaesisin, eikae suinkaan se nyt niin mene,
etten minae siitae jotenkin paeaese siitae nuljahtamaan", tuumi haen hiljaa
supattaen itsekseen.

Haenen mieleensae johtui taas Karenin rouva. Siitae tiedettiin, ettae se on
upporikas leski ja koeyhaet sitae kehuivat, sillae se jouluna jakoi koeyhille
ruokaa. Ja Nikkilaen emaentae oli jotakin kuullut semmoista, ettae Karenin
rouva on paeaenae jossakin rouvain yhdistyksessae, joka auttaa tarvitsevia.
Haen oli aina puutteen kohdalla ollessaan aikonut mennae pyytaemaeaen taeltae
rouvalta lainaa, vaan jaeaenyt menemaettae taehaen asti, kun sai muulta tai
muuten neuvottelemalla paeaesi tinkapaikan sivu. Nyt haen taas mietti
mennaekseen ja se tuli tehdyksikin.

Hyvae toivo tempasi haenet laehtoeoen, ettei haen huomannut olevansa matkalla
rouvan luo ennen kuin keskikaupungilla, ja alkoi tuumia, missae
oikeastaan rouva asuikaan. Sen tarkempaan haen ei tiennyt tuon hyvaen
ihmisen asunnosta kuin ettae se on iso, komea talo keskikaupungilla.

Aurinko paistoi pitkin valtakatuja, paahtoi kuumasti. Tuulen henkeae ei
tuntunut kuin katujen risteyksessae mieto loeyhaehdys. Ja kaupunki naeytti
taeaellae autiolta ja tyhjaeltae. Siellae taeaellae asteli joku herra keppiaeaen
venyttaeen tai kulkea sukitti joku piikaihminen. Rumpari ja poliisi
taeaellae parasta aikaa liikkuivat, ilmestyivaet milloin mihinkin kadun
kulmaan julistamaan julistettavaansa. Kukaan ei heitae kuunnellut. Jos
joku sattui kautta kulkemaan kun ilmoitusta parhaillaan luettiin, niin
ei paeaetaeaen kaeaentaenyt, meni vain menojaan. Turhaan taeaellae rumputettiin
verojen raesti-yloeskantoa.

Nikkilaen emaentae kuleksi tietaemaettae minnepaein oikein menisi, eikae
sattunut ketaeaen laehelle, keitae olisi kysynyt. Laehempaenae ei naehnyt muita
kuin muutamia ylimaalaisia, pari poikasta ja tyttoesen, jotka tulivat
muutaman porvarin portista ja viittailtuaan hetkisen laehtivaet juosta
hilkuttelemaan kadunkulmaan, missae paraikaa rumputettiin, ja sen ihmeen
naehtyaeaen astuivat rantakaupungille, jonne poliisi ja rumpari katosivat
vaehaen ajan peraestae. Autiot kadut jaeivaet entistae autiommiksi. Emaentae
poikkesi kadulta toiselle ja k