liikkeen laehteaekseen
haenen jaelkeensae. Mutta sitten kaeaentyi haen kuitenkin Pulkkisen puoleen.

--Kuule, Pulkkinen, luuletko sinae siitae mitaeaen olevan?

--En tunne minae lakia. Mahtaiskohan mitae olla...

--Kaey kysymaessae lautamieheltae, mitae se arvelee... Mene nyt pian,
ennenkuin se ennaettaeae laehteae ajamaan. Se jo paeaestelee hevostaan irti.
Vaan elae kysy niin, ettae minae muka olisin laehettaenyt. Ole
tiedustelevinasi niinkuin omasta puolestasi.

Sill'aikaa kun Pulkkinen naekyi puhelevan lautamiehen kanssa, taemaen
seistessae loimi kaedessae, jonka oli hevosen selaestae ottanut rekeen
pannakseen, aekkaesi Hellmanni tyhjaet kahvikupit poeydaellae. Julmistuen
siitae hyoekkaesi haen salin yli ruokasalin ovelle ja karjaisi sieltae
keittioeoen piialle:

--Mitae hiiden haevyttoemyyttae se on, ettei kuppeja haeta pois? Siinaekoe
sinae meinaat antaa niiden seistakin? Siinaekoe? Etkoe sinae vastaa, lunttu?
Haeh?

--Herra Jeesus siunatkoon! Eihaen taessae vielae tullut--

--Vielaekoe sinae vastustat? Jos suusi avaat, ajan sinut heti paikalla--!
Mars hakemaan!

Herra seisoi ovella ja osoitti haenet ojennetulla kaedellae ohitsensa
menemaeaen. Piika kiiruhti itku kurkussa kuppeja hakemaan, ja herra astui
haenen kintereillaeaen. Koko ajan oli tytoellae se pelko mielessae, ettae
poeydaen aeaeressae se haenen kuppeja ottaessaan ... silloin se tukkaan
tarttuu...

Mutta samassa tuli siihen Pulkkinen, ja piika paeaesi pujottautumaan
pakoon.

--No, mitae se sanoi?

--Sanoi olevan satain markkain sakot ja hyvaessae lykyssae vaestinkiae.

--E-ohoh! E-oo! Elae valehtele! Ei se tiedae ... se valehtelee ...
peloittelee...

--Eikoehaen mahtaisi lautamies tietaeae?

--Ei se tiedae paremmin kuin muutkaan... Enintaeaen jos on, niin on
viisikymmentae markkaa! Vai vaestinkiae! En minae usko, en ollenkaan minae
sitae usko!

Mutta uskoi sen herra kuitenkin, ja yhae enemmaen alkoivat haenen silmaensae
pelosta paelyae. Pulkkinen teki laehtoeae.

--Kuules, Pulkkinen, elaehaen mene ... kuinka suuren sakon sanoi se
olevan?

--Sanoi istuvan oikeuden haukkumisesta olevan satain markkain sakon,
mutta kuului se saattavan tuhansiinkin nousta. Eikae aina tunnu
rahallaankaan paeaesevaen.

Herran tukka oli aivan epaejaerjestyksessae, ja suun ympaerys revaehteli
kuin itkua aloitellessa.

--Satain ... tuhansien markkain sakko ... tuhansien markkain sakko, ja
ehkae vielae vaestinkiae... Mutta ehkae ne vain peloittelevat tael