elee? kysyi herra.

--Kotoahan minae alkujani laehdin taen' aamuna ajelemaan.

--Onko ollut manuita paljon? tiedusteli Pulkkinen.

--Ainahan niitae on ollut manuitakin vaeliin.

Piika toi kahvia kahdella kupilla, toisella Pulkkiselle, toisella
herralle.

--Tarjoo lautamiehelle.

Lautamiehen juodessa ei herra voinut olla kysymaettae:

--Onko lautamiehellae minulle mitae erikoista asiata?

--Herrallehan sitae olisi.

--Kaey, Pulkkinen, pois, niin saa lautamies...

--Eikae tarvitse mennae ... saa sen asian kuulla vierasmieskin.

Nyt oli Hellmanni varma siitae, ettae se oli manuu.

--Manatako meinaat? aesaehti haen.

Lautamies kallisti viimeisen kerran teevadilta kahvia, asetti sen
paeaelle paikoilleen kupin ja muutti polveltaan lusikan teevadille.
Sitten pani poeydaelle kaikki, otti piipun lattialta, jossa se oli ollut
asetettuna tuolia vasten, ja sytytti. Vasta kun oli muutamia savuja
vetaenyt, sanoi haen:

--Manata.

--Mistae hyvaestae? Haeh? Kenenkae asiasta? Velastako? Olenko minae velkaa
kellekaeaen?

--Ei toki velasta vaehaeaekaeaen.

Lautamies nousi seisoalleen, pani piipun sijoilleen hyllyyn ja sanoi
varmalla, virallisella aeaenellae:

--Vaan kunnianloukkauksesta, joka on tapahtunut viime viikon tiistaina
pitaejaen tuvalla, kutsun teitae oikeuden eteen siitae asiasta vastaamaan
ensi maanantaina taksoituslautakunnan puolesta kapteeni Stalhammar.

--Vai niin! Vai niin! Ohoh! Vai siitae! Hm! Herra oli joutunut aivan
haemilleen. Tuota oli haen heti lautamiehen naehtyaeaen alkanut pelaetae,
mutta ei haen tahtonut aavistuksiaan uskoa. Nyt se tuli niinkuin leimaus
pilvettoemaeltae taivaalta. Ja lautamiehen varmuus ja arvokkuus esti haenet
haukkumisiin haeraehtaemaestae.

--Kunnianloukkauksesta? Vai niin! Missae minae haentae olen loukannut?

--Tottapahan sen tietaenevaet ne, jotka minua kaeskivaet teitae kaeraejiin
kutsumaan.

--Vaan tulenkos minae heidaen kutsuilleen?

--Omassa vallassannepahan se lienee...

--Kuka se kaeski manaamaan?

--Kapteeni minulle manuun antoi.

--Sano sille, ettae minae en tule ... ei tarvitse luullakaan! Kaeske
pyyhkimaeaen pois kanne tuomarin kirjasta... Turha vaiva se on! I-ihan
turha vaiva!

Herra kaeveli epaevakaisesti ja levottomasti edestakaisin lattialla ja
vakuutti yhae, ettei haen tule ja ettae on turha vaiva.

--Pitaeae taestae laehteae ajamaan, sanoi lautamies ja heitti kaetellen
hyvaestinsae.

Kun lautamies oli painanut oven kiinni, teki herra