lae
manuulla? Luuletko sinae, ettae niillae on tosi mielessae? Mitae?

--Kysyin minae sitaekin lautamieheltae, ja toden sanoi olevan.

--Tosi niillae on! Se niillae on ... ei ne heitae! On ne semmoisia susia
... kyllae ne on koko roistoja!

--Sitae arveli lautamies, ettae eikoe nuo ehkae mahtaisi sovintoon ruveta,
jos maksaisi.

--Josko maksaisi?

--Ei kai ne ilmankaan...

--Eihaen ne ilman ... tietaeaehaen sen ... vai ilman? Ei ne vaehaeaen
heittaeisikaeaen ... kyllae ne ottaa osaavat, kun kerrankin saavat ... on
ne semmoisia susia!

--Vaan paeaesisihaen tuosta sillae lailla edes rahallaan.

--Jottako muuten vaestinkiae?

--Miksipaehaen oikeus sen katsoisi ... sitae ei tiedae edeltaepaein kukaan.

--Kyllae se sen siksi katsoo ... ei ne armahda ... niillae on kaikilla
vanhaa vihaa ... on ne semmoisia advokaatteja!--Voi taetae onnettomuuden
kohtausta, voi taetae onnettomuuden kohtausta!

Tukkaansa repien ja vaikeroiden kaeveli Hellmanni sinne taenne kaikissa
huoneissa. Pulkkinen teki laehtoeae moneen kertaan, mutta herra ei haentae
paeaestaenyt.

--Minnekae sinulla on semmoinen kiire ... ei sinulla ole minnekaeaen
kiirettae ... odotahan nyt, elaehaen mene! Istu siihen tuolille!

--Eikoehaen teidaen sittenkin olisi parasta mennae sovinnoille.

--Kyllae se on se parasta, se se on parasta! Mene, Pulkkinen, ja kaeske
valjastamaan! Sano, ettae heti valjastavat! Voi taetae onnettomuuden
kohtausta!

Kaikki talonvaeki kummasteli herran siivoa laehtoeae, piika kaikista
eniten. Ei minkaeaenlaista komentelua, ei huutoa, eikae haukkumisia,
niinkuin aina ennen. Niin liikkui ja koepaesteli herra kuin vanha ukko,
ja reen peraeaen istuessaan haen yhkaeisi kuin sairas.

--Annahan ohjakset taenne, sanoi haen surkealla, miltei noeyraellae aeaenellae
rengilleen, ja kaeski hitaasti hevostaan.

--Niinpae se nyt oli kuin uitettu koira, tuumasi renki Pulkkiselle
katsellessaan isaentaensae laehtoeae.

Mutta herra ajoi tietae myoeten ja oli mielestaeaen onnettomin ihminen
maailmassa. Haen oli vihattu ja vainottu. Kaikki olivat liitossa haentae
vastaan. Kun yhdet alkavat haenen kanssaan kaeraejaetae kaeydae, niin muut
peraestae. Saa niitae aina syitae miehen paeaelle, kun niitae vain hakemaan
rupeaa. Ei niin hyvaeae miestae, jota ei syyhyn saa, kun kaeyttaeae juonia ja
advokaatteja...

Haen oli laskeutunut jaeaelle, jossa alkoi kaeydae kipakka tuuli, samalla
kuin piiskasi jaeiden sekaista lumiraentaeae alas taivaalta vast