haen oli rikas, ja nyt nautittiin siitae herkusta, missae vain
kaksi miestae yhteen sattui. Ja joka talossa, mihin vallesmanni
uutisensa kuletti, hykerrettiin kaesiae hyvaestae mielestae, ja sekae
tullessaan ettae laehtiessaeaen sanoi vallesmanni samat sanansa:

--De' ... de' froejdar mej aenda intill lilltan, den haer historien...
[Taemae ilahduttaa minua pikkuvarvastani myoeten, taemae juttu...]

--Se on oikein sille! kaevipaes kerran satimeen sekin kettu! lisaesivaet
aina toiset.

Vallesmanni oli kutsunut kaikki tuttavansa "vieraiksimiehiksi" pitoihin
ja muut asianomaiset olivat tehneet samoin. Niin ettae kun kaeraejien oli
alkaminen juuri samaan aikaan, kaikki kirjurit, asianajajat, tuomarin
apulaiset, lautamiehet, siltavoudit ja muut siihen aikaan koossa olevat
henkiloet kieltaeaen lipoen valmistuivat iloista iltaa viettaemaeaen
Hellmannin herran kustannuksella. Paitsi heitae oli tuomari, tohtori,
apteekkari ja puolikymmentae maakauppiasta myoeskin pyydetty samaan
tilaisuuteen saapumaan.

Kirkonkylae oli kuin pieni kauppala, jossa muun muassa oli kestikievari
ja sen yhteydessae ravintola. Taemaen suuri sali, jota myoeskin
kaeraejaehuoneena kaeytettiin, oli taetae iltaa varten muutettu kestituvaksi.
Oikeuden poeytae oli siirretty seinaemaelle ja tuomarin istuin samaten.
Raamattu ja lakikirja oli nostettu yloes poelyisen kirjakaapin
korkeimmalle hyllylle. Sen sijaan oli kannettu keskelle lattiaa
valkeilla liinoilla katettu tuvan suuri leipomapoeytae, jonka aeaeressae
piti ensin sopiaismaljat juotaman ja sitten illallinen syoetaemaen. Pitkin
seiniae oli aseteltu pienempiae poeytiae, joiden paeaelle totineuvot
kannettiin ynnae paperossipuntit ja tuhka-astiat. Kaikki piti olla kuin
kesteissae konsanaan, ja vallesmanni ei ollutkaan kaeskenyt laittaa
illallista, vaan tilannut "_supeen_".

Kestikievarin emaentae jaerjesteli piikansa avulla maljalaseja pitkin
poeydaen reunaa, ja isaentae, samalla myoeskin maakauppias, kantoi
puodistaan paperosseja pienille poeydille ja kaateli pullosta konjakkia
karahveihin.

--Haetko illalliseksi hummeria kellarista? kysyi isaentae.

--Haenhan minae ... ei siitae muuten kuitenkaan naey erilleen paeaesevaen ...
antaa Hellmannin kerran maksaa meillekin...

--Joutaa maksaa... Oulusta tuo aina tuopikin kaikki tavaransa,
suolansakin ... mutta jaeaepaes kerran jokunen rikkautta meidaenkin
puotiin.

--Kyllae se on koko roisto se Hellmanni...

--Hyvae on sekin, puuttui piika puheeseen