Sillae lailla oli kotiinsa ajanut, ja siellae
oli vaimo saanut syoedae ja sairastaa toista viikkoa, ja lapselle oli
vaelistae annettu vehnaestaekin niinkuin myoeskin vaimolle itselleen kahvia.
Eikae vaimo lapsineen ollut edes oman pitaejaen kerjaelaeisiae; jostakin oli
kaukaa Pohjanmaalta, ja haen tiesi kertoa kaikenlaista herran
kotipuolesta. Hyvae haen oli ollut hierojakin ja hieronut olikin herraa
ja koko talonvaekeae. Mutta hyvae tyoe pysyi hyvaenae tyoenae kuitenkin, sillae
olisi niitae hierojia ollut omassakin aluskunnassa.

Taetae muistellessa kohentui mieli, ja irvallaan olevat raot naeyttivaet
vetaeytyvaen kiinnemmaeksi. Samassa oli jaeaematkakin loppunut. Hevonen,
joka oli taehaen asti hiljaa umpiteitae kulkea kituuttanut, kiskaisi
yht'aekkiae reen nelissae rantatoermaelle, kello kilahti kiihkeaesti aisassa,
ja painavat ajatukset haihtuivat seurasta.

--Hevonen! huusi haen ja sujahdutti sitae suitsillaan parempaan vauhtiin.
Mitae hulluja haen taessae syntejaeaen hautoo! Ei haen ole sen pahempi kuin
muutkaan!

Ja kun herra laeheni kapteenin taloa ja ajaa karahutti pihaan, olivat
kaikki aeskeiset raot painuneet visusti toisiinsa, niin ettae omantunnon
paeaellys oli kuin hyvaesti kiinni juotettu silta. Ei rakoja naekynyt eikae
rakojen juotoksiakaan. Kaikki oli yhtae sileaeae levyae.

IV.

Kapteenin luo oli tullut vallesmanni vieraaksi vaehaeae ennen kuin
Hellmanni ajoi pihaan.

--Siinae susi, jossa ... tuossa haen nyt on! huudahtivat molemmat, kun
naekivaet Hellmannin kartanolle ajavan.

--Haen tulee sovinnoille ... me siis teemme, niinkuin taessae puhuttiin...
Siitae tulee hyvae juttu!

Se mahtoi olla jotain hauskaa, koska kumpainenkin salaperaeisesti nauroi
sisaeaenpaein.

--Tst! Haen on jo porstuassa! Pidae hyvae miini ... minae kuuntelen taeaeltae
koko ajan...

Parahiksi ehti vallesmanni pujahtaa toiseen huoneeseen, kun Hellmanni
astui sisaeaen.

Jotenkin rehevaesti haen tuli ovesta ja heitti hattunsa ja rukkasensa
tuolille.

--Hyvae paeivae! sanoi haen yhtae leveaesti kuin haenen tapansa oli.

Kapteeni oli kiireesti istuutunut poeytaensae aeaereen, sukaissut silmaelasit
nenaelleen ja oli nyt jotain lukevinaan. Haen naekyi kyllae vieraan tulon
kuulevan, mutta vasta jonkun aikaa viivyttyaeaen nosti haen paeaensae
katsellen tulijata lasien yli.

--Paeivaeae, vastasi haen kylmaesti ja hitaasti, samalla vaehaen kummastellen,
ja liikkumatta paikaltaan.

Herra oli aikonut asettautua nii