mutta ei
minulla enaeae ole ei yhtae slanttia ... aivan juov-vuv-vuovuksissa ...
heh, heh, heh!--Pastor antais yks viis penniae, ettae minae ... eli pastor
antais edes tuo paperossistumppi...

Tuo tuli niin odottamatta haeiritsemaeaen hyviae sopusoinnun tunteita,
ettei maisteri ensin saanut sopivia sanoja suuhunsa.

--Sinae olet siis juonut, vaikka ... sanoi haen sitten, mutta ei tullut
jatkaneeksi.

--Vaikka jo lupasin ... lupasin ... heh, heh! Mitae ihmisen lupauksista
... ei se osaa pitaeae, mitae lupaa...

--Minae annoin sinulle kaksi markkaa sillae ehdolla, ettae ostaisit
leipaeae...

--Sillae ehdolla ... jaa, sillae ehdolla ... katsokaa herr pastor,
tuota ... sillae ehdolla ... niin, ettae se ei ole niin, herr pastor,
ettae tuota ihminen ... immeinen ... ihminen ... ettae elaeae yksistaeaen
leivaestae...

Mies viittiloei sormet harrallaan alas katuun ja yloes lyhtyae kohti, ja
tuli sitae tehdessaeaen aivan likelle maisteria, koettaen tavoittaa haentae
palttoon napista. Maisteri vetaeytyi sitae mukaa taapaein...

--Niin, sillae ehdolla ... ja tilaisuudella ... mutta liha on heikko,
vaikka henki on ... henki on ... kuinka se on se paikka, herr pastori?

--Mene tiehesi sinae!

--Ettae tuota ... ei pastor saa mennae ... yksi paperossistumppi...

--Jos et sinae nyt heti kohta korjaa luitasi taestae, niin minae huudan
poliisia, sanoi maisteri vihaisesti porstuansa ovesta, jonne mies oli
seurannut haentae.

--Huudan poliisia ... huudan poliisia ... minae huudan itse poliisia,
ettei pastorin tarvitse ... poliis, poliis!

--Lurjus! mutisi maisteri ja sulki ovensa.--Tuommoinen renttu, uskaltaa
tulla koskettamaan.

Maisteri oli vihainen, mutta sytytettyaeaen kynttilaen ja alkaessaan
laittautua kotiasuunsa haen pian kuitenkin lauhtui... Pitaeaehaen saeaeliae
tuollaisia onnettomia olennoita, jotka uudelleen ja aina uudelleen
lankeavat ... eihaen ole oikein heitae liian ankarasti tuomita... Hohhoi!

Maisteri oli riisunut pitkaentakin, pukeutunut kotiviittaansa ja
pistaenyt tohvelit jalkaansa. Sitten haen oli sytyttaenyt piippunsa ja
istuutunut keinutuoliinsa, sivuittain poeytaeaen...

Hm!--Se oli siinae tupakoidessa ja kiikkuessa maisterin ainoa ajatus,
eikae haen siitae tahtonut sen pitemmaelle paeaestae.

Vaehaen ajan paeaestae kuului matami tulevan sisaeaen ruokatarjotinta tuoden.
Maisteri antoi haenen tulla eikae puhunut mitaeaen. Mutta jo ovesta
huudahti matami:

--Sissoh!--No, nyt pastori taas poltta