isaentae ja apteekkari valmistelivat
boolia. Vaehitellen kokoontui sinne heidaen ympaerilleen joukko uteliaita
lautamiehiae ja muita talonpoikia, jotka eivaet olleet taetae kummaa ennen
naehneet.

--Se on sitae keittoaan se, sanoi muuan.

--Eikoeoen ois yhtae hyvae syyvvae sokerit sinnaeaen ja juuvva viinit ja
konjakit loatunaan!

--Naein taestae hyvae tulee.

--Sisoh! Jo riittaeae konjakki! Nyt pari pulloa viiniae vielae, neuvoi
apteekkari.

--Pane kerrassa neljae ja yksi pullo konjakkia vielae! kehoitti
vallesmanni.

--Tulee liian vaekevaetae...

--Ja kalliimpaa...

--Ei haittaa kumpikaan! Paremmin tehoo, ja kalleudesta ei puhettakaan!
Vai taessae sokerivettae juomaan ... e-ohoh!

--Jokohan lie tuossa paljonnii eestae tavaroo?

--Elae sinae sitae kysy, vaan maista!

--Antakeepas mullennii maistoo ... kyllaepae on hyvvee.

--Ei hyvaeae hetikaeaen! Tuo pari pulloa samppanjaa!

--Elae hitossa!

--Mitae sinae ... ainahan niin ruukataan paremmissa booleissa.

Kaikki nauroivat viekkaasti ja iskivaet silmaeae toisilleen.

Boolia haemmennettiin ja yhae lisaettiin siihen makua, kunnes vallesmanni
ja apteekkari sopivat siitae, ettae kyllae se nyt vaelttaeae, vaikka ehkae
olisi sentaeaen vielae saanut panna jonkun pullon viiniae.

--Hyvae on!... Ja sitten kannettiin booli saliin ja mentiin kaikki
peraestae.

Sill'aikaa istui Hellmanni puotikamarissa ja kuuli seinaen takaa
hopeakauhan saeaennoellisen kalkkeen boolin laitaan, samalla kuin toisen
seinaen laepi tunki keittioestae melu ja ruokain haju. Lukematon joukko
kirouksia ja kiukkuisia sanoja myllerteli mielessae, mutta ei paeaestetty
tulemaan.

Haen istuutui levottomasti tuolille, nousi yloes ja kulki puolilattiaan,
seisahtui, kuulosti ja palasi taas takaisin istumaan.

Yht'aekkiae kuului heleae kalina salista, ja herra meni sisaeaen.

Vallesmanni seisoi jo lasi kaedessae ja isaentae taeytteli maitokannusta
viimeisiae alapaeaessae poeytaeae. Kaikki muutkin olivat kohonneet istumasta
ja loivat katseensa Hellmanniin, joka seisoi kamarin ovella pihtipuolta
vasten.

Vallesmanni kalautti vielae kerran boolin laitaan ja aloitti puheensa.

--Hyvaet herrat! Hm! Niin, no, me nyt tiedaemme kaikki, mitae varten taenne
on tultu yhteen ... niin, ettei niistae puhettakaan. Joka vanhoja
muistelee, sitae tikulla silmaeaen ... vai mitae?

--Niin, niin! huudettiin joka taholta.

--Se on erehdyksestae tapahtunut ja kellekaepae ei erehdystae tapahtuisi.
Ihminen