yvae mies, niin saa minun
kanssani tekemistae!--Kuule, mitenkae se on sen Antin ryoestoe ... onko
sillae kiire?

--Kiireenlainen sillae olisi...

--Hyvae, minae kuulutan sinne huutokaupan huomenna kirkossa jo ensi
viikoksi ja heti kohta saat rahat kaeteesi. Ne on semmoisia junkkareja
ne moekkilaeiset.

--No, ne on niitae pahimpia junkkareja, innostui puhumaan muuan isaentae,
niiden kanssa pulassa on ... ei ne maksa velkojaan, joita vuoden
pitkaeaen tekevaet, eikae ne suorita arentiaan oikealla ajalla, ei ne hoida
peltojaan eikae raivaa niittyjaeaen...

--Vaan jos syy on siinae, ettae isaennaet liiaksi rasittaa...

--Se on helvetin vale ... elae puhu, kun et tiedae...

--No, ei niistae riidellae, muistutti kapteeni, terve mieheen!

--Terve, Hellman, elae sinae ole pahalla tuulella! Juo sinae niin, ettae
tiedaet kerran kestissae olleesi ... tuokaa lisaeae boolia!

--Ei ole enaeae...

--Joko se loppui?

--Hyvaellae tavaralla on hyvae menekki, kun vielae kilvan otetaan!

--No, totia sitten! Ei se ollut meininkikaeaen, ettae boolia koko illaksi
riittaeisi ... pankaa totia miehet!

Hellmanni istui siinae kuin vieras omassa talossaan, jonka tavarasta
toiset kauppaa kaeyvaet.

Haen naeki, kuinka paperossin paetkaet pitkinae heitettiin lattialle ja
vaehaen vaeliae uusia sytytettiin. Eikae kauppamies lakannut toisia
puodistaan kantamasta. Oli kai niitae jo kymmenen markan edestae
kulutettuna niitaekin, sikareista puhumattakaan... Jokainen naeytti
toisensa kilvalla juovan. Lasi lasin peraestae tyhjennettiin, ja moneen
kertaan heilutti vallesmanni tyhjiae karahveja ja huusi ne vaehaen paeaestae
aina uudelleen taeytettaeviksi.

Haen olikin jo melkoisesti juovuksissa ja samalla lailla monet nuutkin.

--Aelkaeae yhtaeaen miehet ... juokaa te vain! Hellmanni on minulle antanut
isaennyyden, niin ettae kun minae kaesken, ettae juokaa, niin silloin te
juokaa! Juo sinae, Hellmanni, itsekin ... elaekae murjota! Juo, kun paeaesit
niin hyvaellae kupalla ... terve!

Siten pyoeritteli vallesmanni paeaetaeaen oikeaan ja vasempaan ja ratkesi
ankaraan nauruun:

--Saakeli, kun sinua oli silloin kiivasta miestae ... haeh, haeh, haeh! Ei
sinua noljottajata enaeae tuntisi samaksi olennoksikaan... Sinae haukuit
meitae kuin poika, niinkuin aika poika! Muistatko, kun minua
pikanellilla heitit vasten naamaa? Onneksi se ei sattunut, vaan meni
seinaeaen... Se oli onneksi sinulle, kiitae onneasi, ettei sattunut...
Terve sinae siinae ...