nae ole haentae tavannut sitten viimeisen...

--No, mitae haen silloin? Oliko haen vihainen?

--Kyllae haen silloin oli julman vihainen...

--Vihainen se on ... se on vihainen ja sydaemikkoe. Mutta eikoehaen tuo
kuitenkin rupeisi sopimaan? Etkoe luule, ettae haen rupeisi?

--Sitae ei voi tietaeae.

--Minae ehkae laehden haenen luokseen ajamaan ... mitae arvelet,
menenkoehaen?'

--En tiedae, kuinkahan olisi parasta.

--Kyllae minae laehden sinne heti paikalla. En kaey kotonanikaan ... ajan
ohitse sinne suoraan. Sinae olet, veli, hyvae mies. En minae toista
semmoista miestae tunne ... en totta tosiaan minae tunne.--Hyvaesti nyt!
Kaey, hyvae veli, minunkin talossani... Sinae niin harvoin meillae kaeyt,
vaikka me ollaan yhden pitaejaen miehiae... Vaan hyvaesti nyt!

--Minnekae sinulla on semmoinen kiire ... istu nyt ja polttele!

--Ei, ei, kyllae minae polttaisin ... kiitoksia paljon ... mutta en minae
nyt taellae kertaa ... minun pitaeae joutua sen vallesmannin luo...

--Eihaen tuo nyt niin jaeniksen selaessae liene...

--Jos ennaettaeae laehteae pitaejaelle tai niin poispaein ... niin ettae kyllae
minun taeytyy ... anna nyt anteeksi...

--No, hyvaesti sitten...

--Hyvaesti, veli, sano vaimollesi terveisiae ja kaey talossa...

Notkeana ja haetikoeiden laehti herra ulos, ja samassa tuli vallesmanni
piilostaan. Yhdessae katsoivat he kapteenin kanssa ikkunasta, kuinka
Hellmanni paeaesti hevosensa irti tikapuista ja laehti kiireesti
raentaesateeseen ajamaan.

Tuskin oli tulta viritetty, kun Hellmanni iltahaemaerissae ajaa uudelleen
kapteenin pihaan...

Kapteeni ja vallesmanni istuivat totilasin aeaeressae, kun kompuroimista
ja lukon haparoimista kuului porstuasta. Viimein tyoentaeytyi sieltae
kulmakarvojaan myoeten lumeen tahrattu mies.

--Hyv' iltaa, sanoi Hellmanni arasti.

--Hyvaeae iltaa, hyvaeae iltaa, vastasivat toiset ystaevaellisesti. Veli on
hyvae ja kaeypi istumaan.

Epaeilevaesti mulkoillen vuoroin kumpaankin ja maerkaeae partaansa
sormillaan kampaillen istui Hellmanni tuolille sohvan viereen. Isaentae
tarjosi tupakkaa ja totia, mutta haen ei kumpaakaan ottanut. Sitten
jatkoivat kapteeni ja haenen vieraansa verkkaista keskusteluaan hyvistae
ja huonoista saeistae, lumipyryistae ja pakkasista, koettaen Hellmanniakin
siihen vetaeae. Haenen taeytyi siihen silloin taelloein ottaa osaa, saamatta
omaa asiaansa esille. Vihdoin meni kapteeni pois huoneesta totivettae
noutamaan ja silloin kaeaentyi Hell