ita etevaempi, tahtoo loistaa uusilla ehdotuksilla. Ja
pappismiehen pitaeisi semmoista vaelttaeae.

Eikae haen, kun oikein ajatteli, katsonut tarpeelliseksi puhua
kenellekaeaen omasta paeaetoeksestaeaenkaeaen. Kun muutoksen tarve tulisi
useimmissa omintakeiseksi vakaumukseksi, niin olihan siitae sittenkin
aikaa tehdae yhteinen asia.

Naeissae mietteissae ollessaan oli maisteri jo ehtinyt paeaestae
Erottajatorille, ja punainen lyhty tupakkapuodin oven paeaeltae Mikonkadun
kulmasta oli alkanut tuikkia. Ei haen sitae oikeastaan katsonut, mutta
siinae se vain seisoi ja naekyi haenen silmiinsae, niinkuin esineet vaelistae
vaekisinkin naekyvaet, vaikkei niihin juuri huomiotaankaan kiinnitae.

Koko ajan, kun maisteri sitae kykeni naekemaeaen, se sillae tavalla haenen
silmaeaensae tahtomatta naekyi. Mutta kuta likemmae haen tuli, sitae enemmaen
haen sitae tahallaankin tarkasteli. Ja sitae mukaa rupesi se tuomaan
muistojakin mieleen ... ei mitaeaen kaukaisia, eilispaeivaeisiae,
toispaeivaeisiae, niin pitkaelle kuin muisti. Miellyttaevae myyjaetaer tuli
mieleen, tulivat viehaettaevaeaen jaerjestykseen ladotut paperossilaatikot
ja hienon sikarin tuoksu. Illanviettoon mennessaeaen haen aina poikkesi
tuohon puotiin, kysyi milloin mitaekin uutta hienoa tupakkalajia ja
valitsi ja maisteli neidin milloin mitaekin ehdotellessa.

--Richmond? Bostanjoglo? Med eller utan munstycken? [Imukkeen kanssa
vai ilman?] kysyi neiti.

--Kanske jag far med munstycken en lada bostanjoglo. [Ehkae saan
laatikon bostanjogloa imukkeen kanssa.]

--Jaha ... en lada ... 75 penni ... var sagod! [Jaha yhden laatikon. 75
penniae ... olkaa hyvae!] Sitten se neiti avasi saksen kaerellae laatikon,
maisteri otti yhden paperossin, sovitti sen ruusupuisen karan sisaeaen,
pisti hitaasti suuhunsa ja veti vielae hitaammin kaasuputkesta tulen.
Sen tehtyaeaen haen laehti ulos pitkin Esplanaadia verkalleen astumaan,
hienohajuista paperossia poltellen.

Tavallista tietaeaen maisteri nytkin kulki, mutta ei haen poikennutkaan
tupakkapuotiin. Katsahtihan vain sinne sivukulkiessaan toiselta puolen
katua. Herroja siellae naekyi olevan, ja miellyttaevaen neidin vaalea tukka
vaeikkyi niiden vaelissae, ja puoleksi paljas kaesivarsi ojentui vaehaen
vaeliae yloes hyllylle laatikoita ottamaan ja panemaan.

Sen maisteri naeki, mutta ei haentae huvittanut sinne mennae. Eikae
muutenkaan huvittanut koko Esplanaadi, ei valoisat ikkunat eikae ohi
haeaerivaet ihmiset.

Ylipaeaensae