aekaerin lausunnon taestae asiasta, jossa haen sanoo siihen
suuntaan, ettae siihen suureen huviin naehden, jonka piippu tyoemiehelle
tuottaa, olisi vaeaerin sitae haeneltae sen vaehaeisen epaeterveellisyyden
takia riistaeae. Kohtuullisesti nautittuna en luule siis tupakan mitaeaen
erittaein vaarallista olevan, vaikka ryyppaeaeminen sitae kyllae on. Mutta
niinkuin sanoin jo, naemae ovat kaksi aivan eri asiaa.

--Tietysti, tietysti!

--Muuten olen myoeskin jostain lukenut, ettae jos ankara tupakkamies
aekkiae jaettaeae polttamisen, saattaa haen sairastuakin siitae.

Maisteri ei voinut siihen olla laimeasti sanomatta:

--Niinkuin juopot ja morfinistitkin.

--Aivan niin, niinkuin juopot ja morfinistit, mutta erotus on kuitenkin
suuri, sillae tietysti ei voi tupakanpolttoa naeihin paheisiin
verratakaan.

--Niin, en minae sitae sanokaan, myoensi maisterikin. Siihen loppui
keskustelu, sillae salista alkoi kuulua laulua ja kaikki menivaet sinne.

Maisteri ei mennyt, vaan jaei istumaan paikoilleen.

Haenestae haemaeraesti tuntui, ettae esimiehen puheet eivaet olleet oikein
johdonmukaisia, mutta haen ikaeaenkuin ei viitsinyt vaivata itseaeaen
ajattelemalla, missae kohden ne eivaet olleet. Eikaehaen tuo oikeastaan
niin taerkeaetae ollutkaan. Ja siinae ainakin oli esimies oikeassa, kun
sanoi, niinkuin haen itsekin oli sanonut, ettae ero on suuri juopon ja
tupakkamiehen himojen vaelillae.

Laulu ja soitto sitae paitsi haihduttivat haenen mielensae muuanne. Kaunis
kuoro siellae lauloi, ja kaikki olivat innostuneet. Maisterikin
muuttautui salin ovelle ja koetti varpailleen nousten naehdae laulajia.
Laulun loputtua taputti sivuhuoneisiin palauva yleisoe kaesiaeaen joka
haaralla.

Sammuneet paperossit sytytettiin suurella nautinnolla uudelleen, ja
eraes tuttava tarjosi maisterillekin avattua koteloaan, jossa loikoi
limikkaein hienoja Venaejaen paperosseja.

Maisteri otti huomaamatta niistae muutaman, mutta muisti samassa
aamullisen paeaetoeksensae. Aikoi antaa paperossin takaisin, mutta tuttava
oli jo kotelonsa sulkenut, niin ettae maisterin taeytyi pitaeae paperossia
kaedessaeaen.

--No, ja tulta myoes, sanoi tuttava ja otti kynttilaen poeydaeltae tarjoten
sitae maisterille, samalla kuin itse siitae sytytti.

--Minae heraetaen tarpeetonta huomiota, jos en sytytae, ajatteli maisteri
ja sytytti.

Mutta pari savua vedettyaeaen haen heitti paperossin tuhka-astiaan ja
siirtyi toiselle puolen huonetta.

Siellae haen istui