asti kaevellae
edestakaisin lattialla.

--Elaehaen nyt suutu, veli kulta, ettae minua naein naurattaa ...
tupakoikaa te vain ... eikaehaen todella taitaisi ollakaan ihmiskunnalle
hyoedyksi, jos yht'aekkiae herettaeisiin juomasta ja tupakoimasta ...
mistaes varat saataisiin, niinkuin Toppo sanoo ... jaa, niin, oletko
kaeynyt "Tyoemiehen vaimoa" katsomassa?

--En minae semmoisia roskakappaleita!

--No, no, terve nyt sitten! Kaey talossa! Ja elae suinkaan anna
viekoitella itseaesi jaettaemaeaen pois tupakanpolttoa, jos sitae joku
sinulle ehdottelisi.

--Poltathan sinae itsekin?

--Poltan, poltan, ja juon myoeskin, kun haluttaa!

--Mitaes sitten siitae puhut? Mikset itse jaetae ensin?

--Siksi, ettei minusta kukaan ottaisi esimerkkiae, kun en ole pappi enkae
mikaeaen.

--Pappi? Jos tuo oli pistokseksi aiottu, niin oli se huonosti
osattu ... heh!

Maisteri antoi toverinsa mennae ja oli vihainen. Muuten ei taemae ollut
ensi kerta. Hyvin usein tapahtui, ettae haen taellae tapaa suuttui entiseen
koulukumppaniinsa.

Joka kerta kaeveli haen sen jaelkeen aina pitkaen aikaa lattialla,
ennenkuin lauhtui. Tavallista kiivaammin kaeveli haen nyt.

--Mutta minae naeytaen! sanoi haen yht'aekkiae paeaettaevaeisesti, minaet naeytaen,
ettae herkeaen polttamasta ennen kuin haen itse. Sinae luulet, etten
voi ... mutta koetetaan, naeytetaeaen niille todellakin! ... heh!--Paha,
ettet ole enaeae taeaellae, hyvae veli, niin saisit kuulla, ettae minae taellae
hetkellae ... kello viittae vailla puoli yksitoista ... pannaan se
mieleen ... jaetaen pois tupakanpolton kuinka pitkaeksi aikaa tahdon!
Tuonne nakkaan paperossini, ja piiput saavat seista koskematta
hyllyllaeaen ... minae en liikuta niitae! Nyt on 30:s paeivae tammikuuta.

Voitonriemu loisti maisterin silmissae, ja haen pani vielae kerran
tarkasti mieleensae, mikae paeivae oli ja mikae tunti. Sen muistiinpanon
kautta paeaetoes sai ikaeaenkuin sinetin paeaelleen. Ja muutenkin olisi hauska
milloin tahansa vain puheeksi tultua sanoa, ettae silloin ja silloin
jaetin minae pois tupakanpolton enkae ole sen koommin sitae nauttinut.

Mutta muutaman hetken kuluttua tuntui kuitenkin omituisen
turvattomalta. Tuli mieleen semmoinen salainen ja vaehaen vastenmielinen
nykaehdys, ettae ehkae oli paeaetoes sentaeaen ollut vaehaen liian haetaeinen ...
eihaen oltu raittiusseuraankaan menty, ennenkuin oli asiata tarkemmin
mietitty. Mutta sama se, tehty mikae tehty! Taemaehaen onkin sitae paitsi