staisi
tippaakaan ... pastori uskoo sen, etten tippaakaan, vaikka pastori itse
ta-tarjoisi.

--Sillae ehdolla minae voin teille apua antaa, ettae lakkaatte juomasta ja
menette raittiuden seuraan.

--Herr pastor, minae olen jo kuulunut raittiuden seuraan Turun
kaupungissa, mutta minae olen uudelleen langennut ... takaisin taehaen
suureen syntiin.

Sill'aikaa kun maisteri muoto ankarana kaeveli edestakaisin lattialla,
siirtyi miehen nauru silmistae suupieliin, mutta katosi aina heti kohta,
kun pastori kaeaentyi paein.

--Ihmisellae taeytyy olla voimaa himojaan vastaan taistelemaan ... haenen
taeytyy osata pitaeae, minkae on kerran luvannut.

--Mutta ei minulla silloin ollut, vaikka olisin kuinka koettanut ...
mutta kyllae minulla nyt olisi enemmaen.

--Minae kuulun myoeskin raittiusseuraan, mutta en ole kertaakaan vielae
ajatuksissanikaan lupaustani rikkonut.

--Herra pastori onkin jalo mies, ja herra pastori saarnaa niin
ihanasti.

--Ihmisen taeytyy voida pitaeae lupauksensa, minkae haen kerran on antanut,
ja jos haeneltae omat voimat naeyttaevaet puuttuvan, tulee haenen Jumalalta
lujuutta rukoilla ... joka aamu ja joka ilta. Sitae te ette varmaankaan
ole tehnyt.

--Minae olin viime sunnuntaina kuulemassa, kun herra pastori saarnasi...
saarnaako herra pastori huomennakin?

--Saarnaan.--Mutta taessae on teille nyt pari markkaa ja muistakaa se,
ettette niitae viinaan kuluta ... ainoastaan sillae ehdolla minae naemae
teille annan, ettae menette heti kohta ja ostatte niillae itsellenne
leipaeae ja syoette.

--Minae syoen, minae syoen, herr pastor ... kiitoksia ... Jumala teitae!

Mies meni kadulle, katseli vaehaen aikaa rahojaan ja laskeutui kiireesti
alas kapakkaan, joka oli kivijalassa.

Maisteri jatkoi kaevelyaeaen ja ajatteli itsekseen: "Kuinka minae olisin
voinut vaatia haeneltae lujuutta, jos en voisi haentae siitae vakuuttaa,
ettae itse sitae noudatan?"

--Ohoh! Jahah! niin.

Haen oli muuta ajatellessaan mennyt piippuhyllyn luo ja aivan
erehdyksestae puhaltanut siihen piippuun, jolla haen tavallisesti poltti.
Nopeasti pisti haen sen paikoilleen eikae ollut huomaavinaan koko
tapausta.

Olisi ollut vielae saarnan kirjoittamista huomiseksi jatkettava, mutta
ei nyt taellae kertaa tuntunut olevan oikealla kirjoitustuulella.
Sydaenalassa oli omituinen tyhjyys ... ehkae se oli naelkae. Mutta kello
oli vasta yksi, ja paeivaelliseen saakka oli kokonainen tunti.

Vaehaen aikaa kaeveli maisteri vielae ja