seisahtui milloin minkin ikkunan
aeaereen kadulla kulkijoita katsomaan. Muuankin siellae maalainen ajoi,
reessaeaen seisten ja hampaissa hoeyryaevae kaeyraevartinen piippu. Ei ollut
maisteri sitae ennen niin selvaeaen huomannut kuin nyt, ettae kun naekee
toisen polttavan, ihan tuntuu savun maku omassa suussa.

Mutta ajava maalainen katosi kulman taa, ja maisteri pani kalvosimet
kaeteensae laehteaekseen ulos kaevelylle.

Oli haen vaehaen hermostunut, kun katu oli haenen mielestaeaen niin
luvattoman liukas. Kuinka ei poliisi sen paremmin ... siitae sietaeisi
melkein tehdae muistutus.

Tuossa kulki taemaenaamuinen vieras, ja jostain selittaemaettoemaestae
vastenmielisyydestae ei maisteri olisi siitae niin erittaein vaelittaenyt,
jos vanha koulutoveri olisi kulkenut sivu toisella puolen katua haentae
huomaamatta. Vaan huomasihan se ja tuli suoraan kohti, paperossi
huolettomasti suupielessae. Kotelon veti haen vielae palttoonsa
pikkutaskusta ja tarjosi siitae tupakan ystaevaelleenkin.

--Ei kiitoksia.

--Mitae, etkoe polta?

--En minae nyt.

--Mitae, oletko jaettaenyt--?

--Luuletko sinae, etten minae voisi, jos tahtoisin?

--Voisit kai...

Se sanottiin vaehaen ivansekaisesti aeaentae venyttaemaellae, eikae maisteri
puhunut siihen mitaeaen. Niin he kulkivat vaehaen aikaa aeaeneti.

--Minun taeytyy mennae taenne vaehaeisen, sanoi maisteri ja aikoi kaeaentyae
toiselle kadulle.

--Mitae sinae sinne? Tule nyt, tehdaeaen kierros Esplanaadissa.

--Ei, ei minulla ole taellae kertaa aikaa.

--No, terve sitten.

Ystaevae jatkoi matkaansa Esplanaadiin, mutta maisteri kiersi toista
tietae kotiinsa... Ei, ei haen vaelistae mitenkaeaen viihtynyt tuon miehen
seurassa ... haenessae oli joskus jotain niin kovasti epaemiellyttaevaeae.

Ei tahtonut kotona saarnan kirjoitus sujua. Ei loeytaenyt sopivia sanoja,
eivaetkae ajatukset pysyneet koossa. Ja kuinkapa sitae naelissaeaen voikaan?
Oli hullua, ettei saanut paeivaellistae aikaisemmin! Mikae olikaan
kummallinen kurina sisuksissa? Ihan niitae veti nurin kuin hihaa, aina
vatsan pohjasta alkaen.

Vihdoin tuli paeivaellinen, ja hyvae lauantaipaeivaellinen se olikin. Matami
oli pannut parastaan, ja sitae syoedessae haihtui tuo kummallinen kurina
ja unohtui mielestae nurinveto.

Syoetyaeaen heitti maisteri virkatakin yltaeaen, pukeutui kotiviittaansa ja
istahti keinutuoliin. Katseli milloin mitaekin huoneessaan ja hiveli
kaedellaeaen leukaansa ja nenaensae vartta. Katseli ka