seen esineeseen ja nakkaamaan se menemaeaen
luontonsa lauhduttamiseksi. Usein on haenet taellae tavalla saatu
sinkoamaan tupakkihakkuri tuvan nurkkaan, vyoeraeyttaemaeaen suuria kiviae
sijoiltaan tai karjaisten hypaehtaemaeaen seisoalleen--minkae jaelkeen haen
poistuu eikae takaisin tultuaan puhu paeivaekausiin sanaakaan. Ja kun haen
ei koskaan kaey kaesiksi eikae osaa muutenkaan puolustautua, pidetaeaen
haentae vaehaen kuin hoelmoenae ja usutetaan pikkupojatkin haentae haernaeaemaeaen.
Isaentae on haenen ainoa puolustajansa, sillae haen on vankka tyoemies,
tarkka kaikissa toimissaan, hoitaa hyvaesti hevosia ja ruokkii vaelistae
lehmiaekin vaimo vaeen mieliksi.

Nyt on ilveily taas alkanut paeivaellistae syoedessae ahon reunassa. Ruualle
ruvetessaan on Junnu pannut hattunsa ja tupakkakojeensa, joista haen ei
luovu muulloin kuin ateriain aikana, viereensae maettaeaelle. Kun haen
syoetyaeaen alkaa haparoida tavaroitaan, loeytaeae haen hatun takaansa
poekkeloen paeaestae ja piippunsa samasta paikasta, johon se on pistetty
rakoon kannon tupakoitavaksi.

Se heraettaeae yleistae ilakkata, eikae isaentaekaeaen voi olla muiden mukana
naurahtamatta.

Sanaakaan sanomatta ottaa Junnu hattunsa ja piippunsa ja kysyy
kukkaroaan, joka on sekin kadoksissa.

--Mitae sinae meiltae kysyt, kysy poekkeloeltae! vastataan haenelle ja
nauretaan yhae hurjemmin.

Junnulle selviaeae iva vasta silloin, kun renki Tahvo nyhtaeisee kukkaroa,
joka neulastaan on pantu riippumaan Junnun omaan vyoehoen haenen selkaensae
taa. Haen ei voi enaeae pidaettaeytyae, hujahduttaa Tahvoa takakaeteen
nyrkillaeaen, mutta kun Tahvo vaeistaeae, iskee Junnu rystynsae verisiksi
petaejaen kylkeen.

Kerran, kaksi kohoaa miehen rinta, ja sieraimet levaehtaevaet. Mutta
sitten haen ottaa sirppinsae ja menee yksin leikkaamaan.

--Syoepi niin ahnaasti, ettae saisi tukan paeaestae kolita eikae tietaeisi!
huudetaan haenen jaelkeensae.

--On se kerran kuulema ollutkin kolittuna, saeestaeae Tahvo.

--Milloinka? kysyy joku.

--Silloin kun istui ruunun ruokapoeydaessae Kuopion linnassa.

--Suunne kiinni! komentaa isaentae, ja kaeskee vaekensae tyoehoen.

Mutta siellae jatketaan samaa puhetta.

--Mistae hyvaestae sille ruunun ruoka annettiin?

--Viilipytyn varkaudesta ... oli vienyt sen sydaenmaan moekistae toisten
rosvojen syoetaevaeksi.

--Kuka sen on sanonut?

--Itse kertoi.

--Suus kiinni, kenkkajalka! huutaa Junnu yhtaekkiae kaikkien kummaksi.

--Suus kiin