dystae lyhtyyn. Siellae taeaellae hohti
tavallisten joukossa joku punainenkin tupakkapuotien oven paeaeltae ... ja
tuolla aivan peraellae helotti pyoereae saehkoelamppu synkkaenae kohoavan
Kiseleffin kivimuurin seinaestae. Ruotsalainen teatteri myoeskin siinae, ja
valolla taeytetyt laempioen ikkunat--Se on sentaeaen haevytoentae, ettae tuo
rakennus on kansan viha-miesten hallussa ... noin korkea ja noin
kaunis. Jos haen olisi rikas, haen sen heti kohta lunastaisi ja antaisi
suomalaisen teatterin haltuun. Jos vain olisi rahoja ... mutta sepae se
on, ettei niitae ole... Mutta jos olisi, niin laskisi haen ne isaenmaan
alttarille. Sillae Suomi on koeyhae, ja sitae pitaeae auttaa, tehdae tyoetae sen
parhaaksi, minkae voi. Mutta niitae on paljon, joille isaenmaa ei ole
minkaeaen arvoinen ... ne sen kieltae vainoavat, halveksivat sen
varsinaista kansaa...
Niin vaelsivat maisterin isaenmaalliset mietteet, mutta repaleinen pikku
poika oli haenet keksinyt ja juoksi haenen jaelessaeaen...
--Snaella herrn, ge' mej en liten slant ... snaella herrn ge' mej en
liten slant... [Hyvae herra, antakaa minulle pikku lantti...]
--Etkoe sinae osaa suomea, poika ... pyydae suomeksi niin saat.
--Ja' foerstar int' finska. [En ymmaerrae suomea.]
--Enkae minae ymmaerrae ruotsia.
--Snaella herrn, var sa go'... [Hyvae herra, olkaa hyvae...]
Maisteri laehti menemaeaen eikae ollut enaeae poikaa kuulevinaan, joka vaehaen
aikaa karttaen jaelestae juoksi. Veti viimeiset savut vanhasta
paperossista ja otti siitae tulen uuteen, ennenkuin nakkasi pois.
Veres savu hiveli mielen yhae hilpeaemmaeksi, sydaen melkein teiskasi
tyytyvaeisyydestae, huulet yhae hymyilivaet, ja silmae hyppeli virkeaesti
paikasta paikkaan ... yloes Groenqvistin kivikartanon ylimmille
koristeille, jotka tummaa taivasta vasten vielaekin tummempina
varjostivat ... sieltae alas nurkkia pitkin valoisiin puoti-ikkunoihin,
joissa vakaasti ja kylmaesti lemottivat saehkoelamput, mutta levottomasti
ja kiihkeaesti paloivat kaasuliekit. Ja ikkunoiden ohitse suikkelehti
ihmisten paeitae.
Vielae yhden retken teki maisteri Esplanaadin paeaehaen ja poltti vielae
yhden paperossin yksillae tulilla. Mutta sitten laehti haen verkalleen
nousemaan Erottajalle ja Bulevardinkadulle paein.
Kotiin tullessa naekyi portin pieleen veltosti nojaavan joku olento.
--Hyv'--il-il-iltaa, herr pastor ... heh, heh, heh! Pastor ei pidae
panna pahaks, ettae minae ... minae menin suoraan kapakkaan ...
|