... en minae ... hyvaesti vain...

--Skal da pa den saken! sanoi kapteeni, kun Hellmanni oli mennyt.

--Skal! vastasi vallesmanni.

Mutta epaemaeaeraeisissae tuumissa ajoi herra yoetae myoeten kotiinsa paein. Tie
oli ummessa ja kulku hidasta. Alkutaipaleesta kiirehti haen hevostaan,
ja kun se ei auttanut, kiivastui haen ja loei ruoskalla. Hevonen pukkasi
muutaman laukan, mutta luhnahti kohta takaisin kaevelyyn syvissae
nietoksissa. Niin ettae herran taeytyi tyytyae kaeymaekyytiin.

Kahdenlaiset ajatukset haentae vuorotellen kiusasivat kahdella asialla.
Se ensiksikin puri ja jaeyti kauheasti mieltae, ettae haen oli ollut
toisten pilkanteon alaisena ja ettae yhae vielae mahtoi tulla olemaan. Ja
sitten huolestutti toiseksi se, mitae kestit tulevat maksamaan. Nehaen
saattavat nousta niin korkealle, kuin toiset tahtovat. Onhan niillae
valta maeaeraetae ruuat ja juomat ja kutsua vieraat. Haen koetti laskea
yksikseen, ketae he voisivat kutsua, mutta ei haen tohtinut niin suurta
summaa paeaehaen asti ajatellakaan, kuin siihen haenen mielestaeaen
tarvittiin. Yht'aekkiae iski haenen mieleensae Oulun kauppaneuvoksen kestit
samppanjoineen ja jaelkiruokineen... Mutta ei nuo tuollaisia kuitenkaan?
Ei nuo niin julki jumalattomia lie? Mutta mikae ne tietaeae? Onhan niillae
valta vaikka mihin ... ja niillae on vanhaa vihaa...

Loppumatkan haen miltei vaikeroi itsekseen tuosta pelosta. Ja kun
viimeinkin tuli kotiinsa, kaeyttaeytyi haen kuin sairas. Yhki ja puhui
surkealla aeaenellae, otsa rypyssae. Rouvan piti auttaa turkit ja muut
vaatteet paeaeltae pois ja vetaeae paeaellyskengaet jalasta.

--Mikae sinun on? Mihinkae kohtaan sinuun koskee? koetti rouva kysellae,
mutta herra ei vastausta antanut.--Koskeeko paeaehaen? Vai ehkae olet
vilustunut? Jos minae kaeskisin keittaeae teetae?

--Ei tarvitse...

--Hierominen sinulle ehkae hyvaeae tekisi... se on varmaankin se sinun
vanha kaulatautisi, annatko minae koetan...

--Mitae helvettiae sinae hommaat siinae ... anna minun olla rauhassa...!

Vihoissaan repaeisi herra turkin takaisin hartioilleen, ryntaesi paukkuen
ulos ovesta ja riensi omaan kamariinsa. Aekaeisesti sulki haen oven,
kaeaeriytyi turkkiinsa ja heittaeytyi sohvalleen maata.

V.

Oli yleinen riemu pitaejaen herroissa, kun tuli kuuluksi, ettae Hellmanni
oli pakotettu pitaemaeaen kestit, joihin vallesmanni sai kutsua vieraat.
Jokaisella oli jotain aekaeae hovin herraa kohtaan, jos ei muusta, niin
siitae, ettae