-
Siitae pitaeen haen alkoi haevetae aeitiaeaen ja aeiti haentae, ja he tekivaet
molemmat pitkiae mutkia toinen toistaan kiertaeaekseen. Mutta
kuolintaudissaan se laittoi sanan ja kaeski kaeymaeaen puheillaan. Junnu
oli silloin jo tukkitoeissae eikae iljennyt laehteae, kun sana kerrottiin
kaikkien kuullen. Kohta tuotiin toinenkin sana, ettae tulla toimittamaan
haenet edes kunnialliseen hautaan. Haudatkoot haudattavansa! vastasi haen
eikae mennyt...

Olisi kuitenkin saanut kaeydae toisin se asia,--ja vaikka olisi aeitikin
saanut olla ja elaeae toisella tavoin, niin se kalvaa haentae nyt
yhtaekaikki. Ja haihduttaakseen naeitae mietteitaeaen haen ryhtyy panemaan
pajuja rekeensae laehteaekseen heti kelin tultua rahdinvetoon ja
lehmaerahoja ansaitsemaan.

Olisihan ollut tukin-ajoakin toisella kulmalla omaa pitaejaetae. Mutta
siellae taeytyisi taas tulla yhteen ihmisten kanssa, joista parahiksi oli
paeaessyt.

Toisen laeaenin kaupunkiin haen ajaa ja kiertaeae sinne mennessaeaen
kirkonkylaen ja muut tutut seudut.

Puolen talvea jyryaeae Junnu sillae retkellaeaen vedaetellen merenrannasta
sisaemaahan kauppamiesten tavaroita kahden kaupungin vaelillae.

Ei kukaan tunne haentae siellae, eikae kukaan kysy, mikae haen on miehiaeaen.
Mutta kuitenkin karttaa haen taloja kuin omassa puolessaan, sivuuttaa
kaikki suuremmat kylaet ja jaettaeytyy aina jaelelle muista rahtimiehistae.
Ellei ole aivan pyry eikae pakkanen, syoettaeae haen tiepuolessa ja hakee
yoesijaa katon alla ainoastaan hevosensa vuoksi. Ikkunoista, pihoilta ja
tiepuolesta katselevat silmaet haentae vaivaavat ja kiusaavat, ja
helpotuksesta huoaten laehtee haen aina pitkille, talottomille
taipalille. Sillae silloin haen on kokonaan kahden kesken hevosensa
kanssa, jolle haastelee pitkaet hetket sen vierellae tallustellessaan ja
jota auttaa maekipaikoissa sepiin kiinnittaemaestaeaen nuorasta.

Mutta joululta alkavat tiet taeyttyae ja markkinamiehiae ajella kahakaeteen
kaupungista toiseen.

Ja kerran, kun haen sillae tavoin kuormineen ponnisteleikse jyrkkaeae
ylaemaekeae, ajaa reellinen suuriturkkisia ja punavoeisiae herroja haentae
vastaan. Kohdalle tultuaan huutavat he haentae vaeistymaeaen. Mutta
ennenkuin raskas reki kerkiaeae kaeaentyae, sivaltaa muuan reen peraestae
pitkaellae ruoskalla ruunaa selkaeaen. Junnu vimmastuu, unohtaa hevosensa,
joka pelaestyksissaeaen puhaltaa taeyteen laukkaan, ja siepaten aidaksen
tiepuolesta hyoekkaeae haen herrojen jaelkeen. Ne