Ja vaehaen aikaa siinae aelytoennae seisottuaan laehtee haen
kulkemaan suoraan synkimpaeaen korpeen tietaemaettae, minne menee, ja
muistamatta, minkae taehden menee. Vasta kun haen on jonkun matkaa
kulkenut, tullut aidan kohdalle ja nousee sen yli, selviaeae haenelle,
ettae haen on ollut miehen tappamaisillaan ja ettae haenellae kiveen
ryhtyessaeaen, joka oli sattunut haenen tielleen, todellakin oli ollut se
aikomus.

II.

Leikkuuvaeki on palannut tyoestaeaen, kylpenyt, illastanut ja vetaeytynyt
levolle aittoihinsa. Isaentae vain on vielae valveilla ja sovittelee
kenkiaeaen tuvan orrelle kuivamaan, kun Junnu astuu sisaeaen ja istuutuu
seinaepenkille sanaakaan virkkamatta.

--Onhan siinae vielae ruokaa syoedaeksesi, sanoo isaentae, mutta Junnu ei
sano haluavansa.

--Olisi minulla vaehaen asiata isaennaelle, virkkaa haen sitten, kun naekee
taemaen tarttuvan oven ripaan.

--Mitae sitae Junnulla nyt olisi niin taerkeaetae asiata?

--Paeaestaeisitte minut pois palveluksestanne.

--Mitae se Junnu tarkoittaa? Kesken tyoeajan? Ja minkae taehden?

--En tule enaeae toimeen taessae talossa.

--Mitaes se nyt niiden raeaehkaein puheista ... onhan ne saatu ennenkin
taemmoeiset riidat sovitetuiksi.

--Lie heidaen puoleltaan, vaan ei minun ... ja saattaisin taessae tehdae
vielae vahingoitakin...

--Hillitsisit sinaekin vaehaen luontoasi ... kovinhan tuo on kamalata
tuommoisten aseiden kanssa liehuminen.

--En osaa hillitae, kun tulee se vihan puuska paeaelleni ja minua
haevaeistaeaen.

Mietittyaeaen vaehaen aikaa istuutuu isaentae poeydaen eteen penkille,

--Jos et sinae sen Tahvon kanssa tule toimeen, niin pannaan vaikka _se_
ennemmin pois.

--En minae enaeae heidaen muidenkaan katsomisiaan ja ilkkumisiaan ...
vihaavat ne minua kuitenkin muutkin ... kaikki oikeat ihmiset.

--Mitaes se nyt taas semmoisia ... eihaen se ole sen huonompi itsekaeaen...

--Kuulittehan sen, mitae ne sanoivat.

--Kurillaanhan ne vain.

--Totta se oli, mitae sanoivat.

--Ettaekoe olet varkaudesta ollut linnassa?

--Niin olen. En ole sitae kenellekaeaen muulle kertonut paitsi Tahvolle
mennae talvena heinaessae, kun herkesi ystaevaeksi ... vaan kerron nyt
teille, kun aina olette hyvaenae pitaenyt...

--Kerro, jos tahdot...

--Kerron minae teille, puhuu Junnu katkonaisesti, nyyhkytellen vaehaen ja
niinkuin kyyneliaeaen nieleskellen: se on niin, ettae kun saivat minut,
kerjaelaeispojan, viisaudellaan narratuksi ... tyoensivae