appia, kattoa, seiniae
ja pitkaen aikaa pellinnuoraa, jonka oli saanut joululahjaksi matamilta.
Vaan ei niissae ollut juuri mitaeaen erinomaista katsomista.

Siinae oli piippuhyllykin nuoran tupsujen alapuolella ... piippuhylly
piippuineen ... siinaepaehaen oli...

Laskeva iltapaeivae paistoi heleaesti sisaeaen ja loi ikkunan kuvan uunin
kylkeen laehelle piippuhyllyae. Piiput nojasivat rauhallisesti reikiinsae,
ja tupakkalaatikko oli puoleksi auki.

Miten lie niin kaeynyt, mutta istuessa siinae ja leukaa ja nenaenvartta
sivellessae rupesi jotenkuten siltae naeyttaemaeaen, ettae laatikossa oli
kartuusi suurimmaksi osaksi murennettuna, vaan ettae vaehaen oli jaeaenyt
murentamattakin ... yhteen palloon. Ei muistanut sitae kuitenkaan
oikein, eikae luontunut sitae taeaeltae asti naekemaeaen nousematta. Ja niin se
pani ilman aikojaan nousemaan ja katsomaan... Niinpaehaen oli, ei ollut
se yksi muhkura murennettuna, sikseenpae oli eilen jaeaenyt. Vaikka
joutihan tuon nytkin murentamaan.

Sen tehtyaeaen tyoensi maisteri laatikon kiinni ja alkoi jatkaa
paeivaellistae kaevelyaeaen edestakaisin lattialla. Haen kaeveli hiukan
epaetasaisesti ja levottomasti, ryyppaesi pari kertaa vettae ja maisteli
suutaan tyytymaettoemaen ja epaeluuloisen naekoeisenae.

Tuntui niin ... sanalla sanoen, jotain oli varmaankin epaekunnossa. Ei
haen ollut ollenkaan normaalitilassaan ... ehkae haen oli jotenkin
vilustunut. Tai oli vatsassa vika, kun suu maistui niin pahalle. Mutta
ei se sittenkaeaen aivan tavallista ollut, koska ruumiissa silloin
taelloein pisteli, kuin olisi neulan kaerellae koskettanut. Saattaa vielae
tapahtua, ettae taessae tulee sairaaksi ... ehkae niinkin sairaaksi, ettei
kykene huomenna saarnaamaankaan.

Maisteri kulki peilin luo ja katsahti siihen. Sieltae naekyi mies, jolla
oli otsa aivan rypyssae ja silmien alla kaersivae piirre.

Aurinko oli siirtynyt niin, ettae toinen puoli ikkunan kuvasta vielae
valaisi uunia, toinen oli jo saerkeytynyt piippuhyllyn paeaelle.

Haevytoentae, kuinka paljon poelyae on laskeutunut piippuhyllylle!... Puh,
puh!... Ja piipunvarsiinkin on poely tunkeutunut pienintenkin
koristuksien sisaeaen! Kuinka sen sieltae hienoimpien silauksien pohjasta
saaneekaan kokonaan laehtemaeaen?

Vaan koetti maisteri sitae kuitenkin. Alkoi nenaeliinallaan siivota
kaikkia koloja ja kun oli saanut ne mieleisikseen, irtautti kopat ja
tyhjensi ne poroastiaan. Puhui sitten kuhunkin varteen, pani kopat
niihin taas pa