e?

Ja koko syksyn se aatos haentae kiusaa. Haenen asumuksensa on laaksossa
lammen rannalla kahden korkean maeen vaelissae. Sillae sijalla, mihin haen
on moekkinsae paikan katsonut, on jo ennestaeaen vanha, puoleksi maan
sisaeaen vaipunut metsaesauna, tehty siihen entisaikain kaskenpolttajain
asuttavaksi. Haen korjaa sen kattoa ja asuu siinae, niin kauan kuin
rakentaa pirttiaeaen. Sen valmiiksi saatuaan aikoo haen ruveta tallin
tekoon.

Uuden tuvan salvoksella veistellessaeaen haen vaelistae on melkein varmasti
kuulevinaan askelia metsaepolulta, naekevinaeaen jonkun puitten vaelissae
liikahtelevan. Haen lakkaa hakkaamasta, kuuntelee kuin vanki
vainoojiaan, jaesentae liikauttamatta, henkeae vetaemaettae. Sunnuntaisin haen
heitae varsinkin odottaa ja poistuu varmuuden vuoksi jo aamusta varhain
metsaeaen pyydyksilleen. Ja majaansa laehetessaeaen illan haemaerissae haen taas
hiipii kuin varas omaan pihaansa, vaeijyy ja kuulostelee metsaen sisaestae,
ennenkuin uskaltaa astua esiin.

Mutta ei sieltae koskaan ketaeaen ilmaannu. Ja lumiin mennessae on Junnu
saanut pirttinsae kattopaeaelle.

Keyri-iltana haen panee uuden uuninsa ensi kerran laemmitae. Takka
hulmuaa, palavat puut raeiskaehtelevaet iloaan pitaeen, ja savu vaeltelee
katossa seinaestae toiseen. Junnu lepaeilee penkillae pitkaellaeaen, piippuaan
poltellen ja tuleen tuijottaen.

Onko haenellae nyt siis vihdoinkin oma katto paeaensae paeaellae ja omat seinaet
suojanaan? Onko haenellae sija, josta haenellae on oikeus osoittaa ulos
jokainen, joka tunkee sinne haentae haeiritsemaeaen? Eikoe enaeae tarvitse
ketaeaen kumarrella eikae olla kenellekaeaen mieliksi?

... Olla se aeiti vanha vielae elossa, niin toisi sen taenne toverikseen,
--johtuu haenelle yht'aekkiae mieleen. Ei ole haen vuosikausiin haentae
muistellut eikae tahtonutkaan muistella. Mutta olihan se sekin ollut
samalla lailla maailman murjottavana kuin haenkin eikae saanut koskaan
omaa kattoa paeaensae paeaelle. Oli kuollut huutolaisena ja ihmisten
pilkkaamana ja potkimana ja haudattu sinae suurena naelkaevuonna
hoeylaeaemaettoemaessae kirstussa yhteiseen hautaan, ja lieneekoe joudettu
kellojakaan soittamaan...

Oli tullut olluksi sille niin tyly sen elinaikana,--mutta kun ne veivaet
sen vankeuteen ja tekivaet eron heidaen vaelillaeaen. Ja kun ne sen sieltae
paeaestyae haepaeisivaet ja haukkuivat heitae molempia:--"Tuolla tulee portto
poikineen!--Jaanan Junnu! porton poika!--Jaanan Junnu! porton poika!"-