on heikko! Mutta taemaen asianomaisen puolesta tahdon minae vain
pyytaeae, ettae vanhat vihat unohdettaisiin ja oltaisiin ystaeviae ja
annetaan siis sen asian jaeaedae silleen ... vai mitae?

--Annetaan, annetaan! Hellmanni on hyvae mies!

--Niinpae maljasi sitten ... elaekoeoen Hellman!

--Elaekoeoen, elaekoeoen!

Puhe ei ollut sen pitempi ja vielae huutaessaan hyoekkaesivaet kaikki
kilvan lasien kimppuun. Joille ei niitae riittaenyt, hakivat kahvikuppeja
keittioestae ja taeyttivaet ne boolilla. Vallesmanni antoi lasin
Hellmannille, kilisti haenen kanssaan ja antoi kaetensae ja kaikki muut,
niin vieraatmiehet kuin asianomaisetkin, tekivaet samoin: ensin tohtori,
sitten apteekkari, tuomari j.n.e. arvon mukaisessa jaerjestyksessae. Kun
kaikki olivat saaneet tehtaevaensae tehdyksi, tulivat sitten vallesmanni
ja kapteeni ja ottivat Hellmannin kaesipuolesta ja veivaet sohvaan
istumaan. Sohvan edessae olevalle poeydaelle kannettiin boolilla taeytetty
maitokannu ja sen ympaerille kokoontui kehae herroja ja joitakuita
lautamiehiae, sill'aikaa kuin toiset hoitivat itseaeaen toisaalla salissa,
juoden ja tupakoiden ahkerasti.

Hellmanni ei kuitenkaan oikein osannut taestae kunniasta vaelittaeae.
Vallesmanni oli melkein panemalla pannut haenelle sikarin suuhun, ja
sitae Hellmanni siinae koempeloesti poltteli, istuen vaehaen haemillaeaen,
kovaksi kiilloitettu kaulus kankeasti kaulassa ja partaveitsen jaelkiae
vasta ajetuissa poskissa. Kaesi hiukan vapisi pidellessae ja sytytellessae
sikaria, joka aina vaehaen vaeliae sammui.

--Taess' on tulta, puhui vallesmanni, ei sinun pidae, Hellmanni, olla
millaeskaeaen koko asiasta enaeae ... oltiin me silloin vaehaen vihaisia,
mutta joka vanhoja muistelee, sitae tikulla silmaeaen ... ei niistae
puhettakaan ... terve!

--Niin, terve, veli, sanoi kapteenikin, istui tyytyvaeisenae silmaet vaehaen
sirrallaan, oma piippu hampaissa ja totilasi edessaeaen, sillae haen ei
vaelittaenyt boolista.--Oletko sinae milloinka kotonasi, minae olen aikonut
tulla sinun varsaasi katsomaan ... se kuuluu olevan mainion komea...

--Onhan se naekoehevonen...

--Taellae ne parhaat hevoset on koko pitaejaessae!

--Naeinhaen taemae parhaiten saatiin reilatuksi paha asia, puhui taas
vallesmanni, naein se sysaeytyi syrjaeaen ihan itsestaeaen, eikae ole kellaeaen
sanomista sanaakaan ... minulla ei ainakaan ole aekaeae ollenkaan...

--Eikae ole meillae muillakaan...

--Ja jos kuka sanoo, ettei Hellmanni ole h