t ikkunasta
sisaeaen, kun eivaet itse mahtuneet, ja varastuttivat viilipytyn ja kolme
leipaeae ja voivakan ... vaan kun minae itse tunnustin kaikki ja annoin
ilmi muutkin ... enkae ole sen koommin ... vaan olen aina elaenyt
omistani, vaikka kaikki minua vainoovat sekae taeaellae ettae kotipuolessa
... koirat on koiria ... kaikkialla, koko maailmassa!

--Mutta ethaen sitae maailmastakaan mihinkae paeaesse.

--Paeaesisin, kun rupeaisitte minua auttamaan ... en tahtoisi
palkkojanikaan kaikkia, kun antaisitte tehdae torpan maallenne.

--Torpanko? Minnekaes?

--Tekisin tuonne Kontiokorpeen.

Kun isaentae ei mitaeaen virka, jatkaa Junnu:

--Olisi minulla siellae jo sijakin katsottuna Mustinlammen rannalla ...
ja isaentae saapi panna millaiset arennit tahtoo.

Eihaen isaennaellae oikeastaan ole mitaeaen sitae vastaan, ettae saa vakinaisen
tyoemiehen maalleen. Ja kun haen oikein ajattelee, niin tulkoon vain
asukas juuri Kontiokorpeen Mustinlammen rannalle. Eihaen ole vielae
varmaa, tokko toteutuneekaan, mitae ovat lehdissae kertoneet. Mutta kun
se itse sinne pyrkii...

--Ainapahan tuota niistae arenneista sovittaneen, sanoo haen ja lisaeae
sitten:

--Saatanpahan tuota tuumia.

--Laehtisin jo huomenna metsaeaen ... ja jos ei muutoin kaey, niin panen
sijaisen.

Taas vaehaen aikaa mietittyaeaen virkkaa isaentae noustessaan:

--Kai sinut pitaenee paeaestaeae, jos ei muu auta. Paeaetetaeaenhaen sitten
tarkemmin toissa kertana, sanoo haen ja menee.

Junnu jaeae istumaan puolipimeaeaen pirttiin.

Kauan on taemae tuuma haenen mielessaeaen madellut. Kuta vanhemmaksi haen on
tullut, sitae vaikeampi on haenen ollut kantaa ihmisten ivaa ja
sydaemettoemyyttae, joiden haen luulee kaikkien liittoutuneen haentae
vastaan. Haen on alkanut epaeillae sitae joka miehen sanoissa ja
kaeytoeksessae. Haen luulee naekevaensae sitae kaikkialla, missae liikkuu kotona
ja kylaessae. Haen on koettanut lahjoa ihmisiae ystaevyydellae, hyvillae
puheilla ja tarjouksilla milloin millaekin. Mutta ne ovat pettaeneet
kaikki niinkuin Tahvokin viimeksi, jolle haen oli elaemaekertansa uskonut.
Kun miehet ovat polttaneet haenen tuottamansa kaupunkitupakat ja naiset
syoeneet haenen ostamansa vehnaeset ja juoneet haenen keittaemaensae kahvit,
ovat ne taas ensimmaeisinae nauramassa haenen ulkomuotoaan ja
pistaettelemaessae haentae haenen koempelyydestaeaen ja tyhmyydestaeaen. Ei niillae
ole muuta mielessae kuin saada haenet suuttumaan silmittoemaeksi, teke