a, ja samalla olivat verot suoritettavina ja sen lisaeksi
muut tarpeet. Meitae isaen kanssa jo mietitytti. Ei enaeae olisi viitsitty
pyytaeae lykkaeystae maksussa, kun jo kerran ennen oli pyydetty. Kyllaehaen
patruuni olisi vielae myoentaenyt, sillae haen oli viime kerralla sanonut
isaelle: elae haetaeile, Lattu, ei minulla ole kiirettae, ja minae tiedaen ettae
sinae maksat. Viisitoista vuotta olet palvellut minua, niin kyllae minae
sinut tunnen. Jos ei sinulla ole muuta asiaa, niin ota tuosta sikari
hampaisiisi ja mene tiehesi, sillae minulla on kiire taessae", kertoi Latun
emaentae ja koetti matkia patruunin karkeaa aeaentae ja aekaeistae puhetapaa ja
nauroi sitten makeasti patruunin puheelle ja jatkoi loppuun: "Vaan kuule
Lattu", oli patruuni ikkunasta pihalle isaen jaelkeen huutanut,
"laittauppa taenne jonakuna joutilaana paeivaenae katsomaan minun uutta
orittani. Se on eri hevonen, kuin se sinun silloinen 'Putte', jota sinae
aina kehuit, ja jonka kuolemaa sinae surit niin, ettet moneen paeivaeaen
syoedae saattanut."

Ja molemmat taas nauroivat patruunille.

"Se on niin mukava ukon kaerikkae se patruuni, ja tuiki hyvaesydaeminen.
Vaan ei isae olisi voinut mennae siltae enaeae pyytaemaeaen maksun lykkaeystae, ei
vaikka. Tuumailtiin ettae koetetaan lainata muualta. Vaan mistae sitae
olisi saanut, ja vielae lisaeksi pelotti, ettae jos patruuni olisi saanut
tietaeae, ettae isae on muualta lainannut, niin olisi suuttunut kerrassaan.
Niinhaen se teki silloinkin, kun me taetae taloa hommasimme ostaa ja
kyseltiin ensin muilta apua ja kun ei saatu, niin meni isae patruunin
luo. Vaan kun se oli kuullut, ettae on muualta tahdottu, niin sitaekoe oli
myrtynyt: 'Pirunako sinae, Lattu, minua pidaet, kun vasta viimeksi minun
luo tulet. Haeh? Siltaehaen siltae viimeksi apua haetaan', oli heti
aeystaemaeaen ruvennut ja pitaenyt semmoisen myraekaen, ettei ollut isae saanut
selityksen vuoroa. Niin se olisi suuttunut nytkin, jos muualta olisi
lainattu. Se olisi tietysti tokassut niin kuin aina ennenkin: 'Mistae
sinae, Lattu, olet niin paljon rahaa saanut? Eikae olisi kaeynyt isaen
sanominen, ettae ansainnut. Lanttu ei valehtele koskaan, eikae sen
patruunin edessae kuulu vale menestyvaen. Silmistae kuului naekevaen heti, ja
se katsookin niin teraevaesti silmiin. Ja sitten se kuuluu rumaksi
rupeavan, jos naekee vilppiae hiventaekaeaen."

"Vai niin."

"Joo. Ei se vinoa meininkiae salli.--Niin, niin tuota, meillae kaevi tuumat
hyvin pyoe