n ja iskee kuin piiskalla selkaeaen ja yli koko
ruumiin. Haen on kuulevinaan kuin kahleiden helinaeae ja kalsketta, eikae
tiedae, onko haen vielae linnassa vai uneksiiko siellae olevansa.

Mutta kun haenelle vaehitellen selviaeae, ettae se oli veturi, joka vihelsi,
ja ettae se on se, joka sieltae tulee taennepaein, muistaa haen lehmaensae,
kimmahtaa yloes ja laehtee kivien ja kantojen yli juoksemaan radalle,
niinkuin jotain estaeaekseen, niinkuin jotain vaaraa torjuakseen.

Lehmiae seisoo pienoinen karja toisella puolen penkereen tulossa radalle
paein. Ensimmaeisenae niistae tuntee Junnu omansa, ja sekin keksii samassa
Junnun, nostaa paeaensae pystyyn, ynaehtaeae tutusti, moelaehtaeae, ja laehtee
juoksujalassa, kello kaulassa kahakaeteen kalkattaen, tulemaan kohti.

Mutta kun se tulee radalle, ja on juuri penkereen yli nousemaisillaan,
viheltaeae veturi jo kaeaenteessae ja karkaa hoeyryae kupeiltaan saehistaeen
taeyttae vauhtia eteenpaein.

Lehmae pysaehtyy keskelle rataa, jaeae tulijata katsomaan, tyhmistyy, ei
osaa eteen eikae taakse.

Veturi kiljuttaa pilliaeaen, karjuu ja elaemoei, mutta ei saa enaeae
vauhtiaan hillityksi.

Junnu hyppaeae haetaeaen, huitoo kaesillaeaen ja huutaa haenkin, tarttuu sarviin
lehmaeaensae, joka peraeytyy silloin, kun Junnu vetaeae, ja tyoentaeytyy
eteenpaein silloin, kun Junnu peruuttaa ... ja saa haenet raastetuksi
puolittain radalta, kun veturi, kuljettajain kirotessa ja nyrkkejae
puidessa ja jarrujen pahasti paeristessae, leikkaa lehmaen kahtia haenen
edessaeaen ja laahaa toisen puolen ruumista mennessaeaen, kun toinen puoli
etujalkoja myoeten jaeae sarvista Junnun kaesiin.

Se elaeae vielae vaehaen aikaa, heittelee niskojaan, liikuttaa jalkojaan
kuin pois pyrkien, mutta putoo sitten hervotonna, kaula ojona ja auki
jaeaeneet silmaet kuin Junnuun tuijottaen, haenen eteensae ratavaeliin
vierteelle.

IX.

Liputettu juhlajuna pysaehtyy juhannuspaeivaenae Mustinlammen asemalle,
jonka keskentekoiset rakennukset ovat koivuilla kaunistetut. Se on
ensimmaeinen juna uudella radalla, huviretki, jonne rakennustoimikunta
on kutsunut kaikki rautatietyoemiehet ja kunniavieraiksi radan varrella
asuvain pitaejaein saeaetyhenkiloet.

Junnua ei ole naekynyt eikae kuulunut, sitten kun veturi oli ajanut haenen
lehmaensae yli ja haen itse kadonnut, luulon mukaan kirkonkylaeaen paein.
Silloin taelloein ovat hiekkajunain kuljettajat kuitenkin luulleet
naekevaensae haenet hiipimaessae radan