ssae kaeynnissaeaen Junnun moekin
ympaerillae. Metsae paukkaa kahden puolen haenen pirttiaeaen,
dynamiittilaukaukset pamahtelevat, yhtaemittaa kuuluu kivimiesten
vasarankalketta, hevosmiesten huutoja ja junttamiesten hoilotusta.

Junnun tupa on puolimatkassa kahden kaupungin vaelillae, ja siihen on
tehtaevae suuri asema, joka tulee kolmen pitaejaen liikkeen keskustaksi.
Moekin ympaerys on raivattava, metsae hakattava, pellot tasoitettavat ja
huoneet tuomitut purettaviksi. Ja Junnua on vaadittu vaeistymaeaen
rakennusten tieltae.

Mutta Junnu ei ole vaeistynyt eikae aiokaan vaeistyae. Haen ei ole
tietaevinaeaenkaeaen siitae, mitae haenen ympaerillaeaen tapahtuu. Haen kulkee
kaikkien sivu, vaelttaeae tyoepaikkoja, ei ole ketaeaen tuntevinaan.
Pyytaeville haen on kieltaeytynyt myoemaestae maitotilkkaakaan, ja niille,
jotka ovat anoneet yoesijaa, haen on vastannut, ettae tarvitsee haen
pirttinsae itsekin.

Jos saisi nukkua saunassa tai aitan parvellakaan? Mutta ei siihenkaeaen
ole Junnu antanut lupaa.

Insinoeoerit ovat laehettaeneet haenelle sanan toisensa peraestae, ettae haenen
on keyriin mennessae purettava rakennuksensa, muuten puretaan ne ruunun
kustannuksella.

Junnu ei sano aikovansa hievahtaakaan.

Mutta tottahan pirtin pitaeae pois, kun rautatie tulee siltae paikalta
kulkemaan?

Kiertaekoeoen rautatie!

Sen on mahdoton kiertaeae.

Olisi mennyt muualta ... kukas kaeski sen taenne tulemaan?

Haentae pidetaeaen hulluna eikae huolita ruveta ahdistelemaan, ennenkuin se
on aivan vaelttaemaetoentae.

Tottapahan sydaemikkoe siitae aikaa voittaen lauhtunee.

Mutta Junnun kiukku on kohoamassa sitae mukaa, kuin rautatietyoe kahden
paeaen laehenee. Kesaetoeistae paeaestyaeaen alkaa haen vedaettaeae hirsiae
kartanolleen ja kun haeneltae kysytaeaen, mitae haen aikoo, vastaa haen
rupeavansa rakentamaan talven varaksi kamaria ja uutta saunaa.

Insinoeoerit laehettaevaet isaennaen saattamaan haentae jaerkiinsae.

--Maksaakos isaentae siirtopalkan ja korvaatteko peltojen teon? kysyy
Junnu jurosti.

--Mikaepae pakko niitae lie minun korvata?

--Korvaakos ruunu?

--Ei taida ruunukaan ruveta sinun rengiksesi.

--Vaan mitenkaes oli sen puheen, kun lupasitte minun asua kymmenen
vuotta arennitta ja nyt jo ajaisitte maailman selkaeaen?

--Saisit kai taessae minusta naehden asua vaikka kaksikymmentae.

Junnu alkaa epaeillae isaentaeaekin. Sen silmae vilkkuu epaevakaisesti ja
jalka viputtelee puhuessa. Se kyllae voi