iiksi. Juhannuspaeivaenaehaen
kuuluvat olevan ne, mitkae lienevaet, ne ensimmaeiset avajaiset. Sen
entisen pirttisihaen ne repivaet, ja isaentae moei seinaet Tahvolle, joka on
siirtaenyt ne tuonne vaehaen syrjemmaelle metsaeaen. Kuuluu pitaevaen siellae
viinankauppaa ja rikastuvan. Sillaehaen se naeet on sinun hevosesikin. Se
kelvoton kun sai sen viidestaekymmenestae markasta huutokaupassa.--Jo
niitae on ilkioeitae taessae maailmassa, jatkaa haen lohdutellakseen, kun
naekee Junnun lyykaehtaevaen saunan kynnykselle, kyynaerpaeaet polvia vastaan.
Kaikesta sitae mieheltae viedaeaenkin elanto ja olento, mistae sinultakin.
Revipaes toisen tekemae talo maan tasalle, lyoepaes rautoihin ja myoepaes
ainoa hevonen... Ja kun olisi se isaentae, mikaehaen lie sekaeaen miehiaeaen,
ottanut ne sinun tekemaesi heinaetkin, soista ja raemeistae keraeaemaesi ...
olisi ottanut, jos en olisi estoa tehnyt.

--... Tallellahan tuo toki vielae on lehmaesi. Taestaehaen se illalla laehti
yoesyoettoeoensae. Ei sitae paljon uskalla paimentamatta jaettaeae muulloin kuin
yoellae, sitten kun alkoivat tuolla veturillaan humata kahakaeteen. Ne kun
eivaet osaa lehmaet pelaetae sitae sen enemmaen kuin hevostakaan, niin jo
ovat kahden elukan yli ajaneet taenae kevaennae. Eivaetkae maksa
vahingoltakaan, kun kuuluisi pitaevaen jokaisen itsensae paimentaa
karjansa.

--Mikae pakko sitae on taeaellae sen kanssa ollaksesi?

--Eihaen tuota ole osannut muuannekaan, kun taeaellae saa maidostakin
paremman hinnan.

--_Niillekoe_ sinae myoet maidon?

--Nehaen nuo houkuttelivat, kun sanoivat olevan muutenkin saerpimestae
tingan taeaellae sydaenmaalla ... ja kun nuo olivat taeaellae heinaesikin.

--Missae paein se kulkee Omena yoesyoetoessae?

--Eihaen se kaukanakaan. Tuollahan se lie aivan radan takana muiden
lehmaein kanssa. Pitaeisi sen taenne kuulua sen kellonkin. Loeydaet sen
sieltae naehdaeksesi.--Vaan saataisiinhan taessae aamukahvikin
kiehautetuksi, jos malttaisit odottaa...

Mutta ei Junnu sano malttavansa, nousee yloes ja katoaa metsaeaen.

VIII.

Paeivae jo nousee vaaran takaa, ja sieltae taeaeltae alkaa kuulua liikettae ja
aeaeniae.

Kuulostellen kulkee Junnu radan vartta, loittonee siitae vaehaen, palaa
taas takaisin sen poikki mennaekseen, mutta on kuin ei saisi siihen
rohkeutta.

Ei paeivaeaekaeaen aio haen enaeae taeaellae viipyae. Heti paikalla haen hakee
lehmaen kaesiinsae, kytkee sen kiinni ja laehtee sen kanssa tiehensae,
ennenk