laehtoeaeaen, heittaevaet
maidosta rahan poeydaelle, ja menevaet pellolle kolmijalkansa luo, jonka
siirtaevaet nyt keskelle kartanoa. Tahvo pistaeae kepin peltoon sille
sijalle, missae kone on seisonut, toisen pihamaalle ja kolmannen metsaen
rantaan toiseen paeaehaen peltoa. Herrat huutavat mennessaeaen, ettae niitae
keppejae on sakon uhalla kielletty liikuttamasta paikoiltaan, ja
katoavat metsaeaen.

Heidaen mentyaeaen tulee muita miehiae jaeleltae paein kirveineen, nekin
kulkevat pellon yli ja pihamaan poikki, eivaet ole naekevinaeaenkaeaen
Junnua, joka seisoo pihamaalla kuin aelytoennae heidaen jaelkeensae
katsellen, ja alkavat metsaen laitaan tultuaan taas hakata.

Vasta kun kaikki ovat kadonneet, rupeaa Junnulle vaehitellen selviaemaeaen,
mitae on tapahtunut.

Eivaethaen ne olisi suotta tulleet taenne niin suurella joukolla.

Ne ovat ehkae sittenkin niitae rautatien tekijoeitae ... ehkae on totta se
uhkaus, ettae ne vetaevaet sen taestae kautta haenen moekkinsae yli ...
purkavat haenen rakennuksensa ja penkovat haenen peltonsa ... taenne tulee
satoja tyoemiehiae ... haen sortuu heidaen jalkoihinsa ... haen joutuu kuin
keskelle kirkonkylaeae.

Se selviaeae haenelle kuin paeaehaen jysaehdellen, aina yksi asia kerrallaan,
niinkuin kivi kiven peraestae putoaisi haenen paeaelaelleen.

Haenenkoe taeytyy vaeistyae, haenenkoe joutua taas kululle, sotkettavaksi
maailman jalkoihin...?

Mutta haen ei vaeisty! Haen ei hievahda paikaltaan? Tulkoot vain, niin haen
upottaa koivuisen korennon jok'ikisen kallosta sisaeaen!

Veri nousee haenen paeaehaensae. Ne ovat haeneltae kysymaettae hakanneet haenen
metsaeaensae ja tallanneet haenen vastakylvettyae peltoaan! Ja tuossa ne
rehentelivaet haenen poeytaensae paeaessae ja kehuivat purkavansa haenen
pirttinsae! Miksei haen upottanut hiilihankoa heidaen hartioistaan sisaeaen?
Miksei haen antanut heille sitae laehtoeae, etteivaet toista kertaa tulisi?

Vielae haen ne tavoittaa...!

Haen aikoo jo karata heidaen jaelkeensae, mutta pysaehtyy sitten...

Ei taessae sillae tavalla ... ei tappelulla eikae vaekivallalla. Eikae sitae
ole tarviskaan. Haenellae on oikeus puolellaan! Tulkoot _he_ ensin!
Aloittakoot he ensin tappelun! Haen ei pelkaeae ruunua eikae ruunun
renkejae!

Haen kaey seipaeaen, jonka ne ovat pellolle pystyttaeneet, kiskaisee
pihamaastaan sen, joka on siihen pistetty, ja kantaa ne pirtin uuniin
palamaan.

VI.

Mutta syksyllae on rautatietyoe jo taeyde