ovat vallesmanni ja insinoeoeri Junnun niskassa, huutavat toisia
avukseen, Junnu rutistetaan miehissae seinaeae vastaan, kaadetaan maahan,
sidotaan nuoriin ja nakataan hervotonna oman rekensae liisteille.

--Vai sinae taessae rupeat esivaltaa vastustamaan... Kyllae minae naeytaen
sinulle, junkkari! puhkuu vallesmanni hengaestyneenae nuoria
tiukoittaessaan. Tuokaa, miehet, hevonen tallista!

Junnu makaa pitkaellaeaen liisteillae ja naekee hevosensa talutettavan
tallista ja valjastettavan haenen oman rekensae eteen. Haen riuhtaisee
pari kertaa nuoriaan, pyrkii istualleen, mutta kun ei paeaese, painautuu
haen takaisin pitkaekseen ja jaeae siihen liikkumattomaksi. Siinae
maatessaan sen aikaa, kun vallesmanni laittaa laehtoeaeaen, naekee haen vielae
kaatuneet tikapuut nostettavan uudelleen pirtin seinaeae vasten, ja kun
reki laehtee sulaa maata koluuttamaan, putoilevat malot jo tuvan katolta
maahan, ja tuohet lentelevaet peltoja pitkin syystuulen kantamina.

--Laehtipae se karhu pesaestaeaen! nauretaan haenelle ja huudetaan
pilkallisia hurraahuutoja haenen jaelkeensae.

VII.

Haen on paeaessyt sakoilla, kulujen ja kipurahain maksulla ja muutaman
kuukauden vankeudella ruunun virkamiehen vastustamisesta ja
loukkaamisesta haenen virkatoimessaan. Mutta kaeraejiae odottaessa ja niitae
kaeytaeessae on aika kulunut syksystae kevaetkesaeaen.

Paeae kulittuna ja vangin vaatteisiin puettuna on haenet vaehaeae ennen
juhannusta tuotu laeaenin kaupungista oman pitaejaen vankihuoneelle, jossa
haenet on paeaestetty irti.

Siitae haen laehtee kulkemaan suoraapaeaetae korpeensa, joka vetaeae haentae
vastustamattomasti. Hevonen on myoety kuluista, mutta lehmaen haen on
jaettaenyt sinne ruokolle muutaman vanhan vaimon haltuun, joka on
luvannut hoitaa sitae yli talven.

Junnu on laihtunut, koukistunut ja kalvennut. Otsa on synkistynyt ja
samennut, posket kaeyneet kuopille ja jaeykistyneet, niin ettae naeyttaeae
siltae, kuin haen lakkaamatta purisi hammasta. Silmaet ovat painuneet
paeaehaen, mutta vaelaehtaevaet vaelistae salavihaisesti.

Ei oikeuden edessae, ei vankilassa, ei sieltae palatessakaan tutun
vanginkuljettajan kanssa haen ole monta sanaa vaihtanut. Siitae pitaeen,
kun haenet vaekivallalla heitettiin omille liisteilleen, on haen
itsepintaisesti ollut aeaeneti.

Kaeraejissae luettiin haenen papinkirjansa, josta kaikkein kuullen kaevi
selville, ettae haenet on rangaistu ensimmaeisen kerran varkaudesta ja
ettae haen o