staa huokeasta ja huonoina myoepi
moninkertaiseen hintaan.

--Entaes kun taessae tuonoittain oli naeppiaeaen lyoeden sitae kehunut. Voitin,
ettae paetkaehti! oli sanonut. Ja toista kymmentae markkaa oli tynnyriltae
voittanut.

--Kiskoo, missae saa, minkae moekkilaeisiltaeaenkin. Eikae sen maalla kestae
kukaan. Parissa vuodessa meni Aapoltakin arennista ja paeivaetoeistae
hevoset ja lehmaet ja kaikki...

--Sekoe se on, jota ei paeaestaenyt leikkuupelloltaan omaa ruistaan
leikkaamaan, vaikka mies pyysi, kun naeki pakkasen tulevan?

--Sehaen se on, Aappo Huttunen. Nyt on mies kasakkana ja joukko kiertaeae
mieroa.

--Sillae laillahan sitae rikastuu...

--Niin, ja sitten niin nihki tarkka ... lukemalla kuulutaan muikkujakin
joukolle eteen annettavan, happamia nekin, eikae voin mausta
puhettakaan...

Samassa kalahti porokello tiukasti ulkona, ja ikkunan ohitse naekyi ajaa
karahuttavan joku kipakkata vauhtia.

--Siinae se nyt on itse parahiksi! huudahti muuan ikkunan aeaeressae
istuvista, ja kaikki kiiruhtivat katsomaan. Esimieskin vaehaen kurkotti
paeaetaeaen naehdaekseen, mutta ei kuitenkaan laehtenyt paikoiltaan, niinkuin
teki saengyllae olija, joka veti alas tullessaan puolet makuuvaatteista
lattiaan. Eikae ollut aikaa korjata niitae, ennenkuin oli katsonut
tarpeekseen.

--Siihenpaehaen joutui!

--Aivan on likomaeraeksi varsansa ajanut...

--Kuskikin sill' on mukana...

--Jos lautamiehet istuvat paikoilleen, niin jatketaan toimitusta,
huomautti yht'aekkiae kuitenkin kapteeni viranomaisella aeaenellae.--Koska
asianomainen itse on tullut ja kun ollaan epaetietoiset haenen verotusta
varten lukuun otettavasta omaisuudestaan, niin lienee parasta kutsua
haenet itsensae sisaeaen ja haen saa, jos tahtoo, antaa lautakunnan
hyvaeksyttaevaeksi ilmoituksen varoistaan. Siltavouti menee ja kutsuu
herra Hellmannin sisaeaen.

Mutta Hellmanni tuli jo kutsumatta. Aukaisi oven repaeisemaellae ja astui
turkki paeaellae sen taeydeltae kamariin.

--Hyvae paeivae! sanoi haen lyhyesti ja uhkaavasti. Esimies kumarsi
kankeasti poeytaensae paeaestae ja selaili papereitaan. Muut eivaet
liikahtaneetkaan. Herra mulkoili, turkkinsa vyoetae paeaestellen, miehestae
mieheen.

--Istutaan, vaikkei kaesketaekaeaen, murahti haen puoliaeaeneen ja istuutui
uunin eteen tyhjaelle tuolille. Kukaan ei virkkanut mitaeaen, eikae muuta
kuulunut kuin esimiehen paperien ratina. Aikansa niitae kaeaenneltyaeaen
sanoi taemae viimein:

--Se oli moekinm