ista.--100 oli viime
vuonna...
--Liekoe noista niin paljon mihinkaeaen arvattavata ... eikoe tuota
annettane anteeksi taellae kertaa kaikkia, arveli moekinmies koskettaen
takaraivoaan.
Mutta siihen panivat vallesmanni ja useat lautamiehet heti vastaan.
--Vai anteeksi? Ketaes sitten, jos ei sinua, jolla on rahoja lainanakin?
--Mistaepaehaen lie hyvin lainanakaan.
--Mitae se Pehkonen tyhjaeae ... onhan se tietty asia, sanoi muuan
lautamies.
--Ei olisi liikaa, vaikka pantaisiin 300 markasta, tahtoi vallesmanni.
--Vai 300:sta! Ei hyvaet miehet!
--Paljon taitaa olla 300, mutta pannaan 200, niin se ehkae passaa
parahiksi, arveli esimies.--Eivaetkoe kaikki ole sitae mieltae?
--On kaikki ... kaikki on.
--Kyllae sitae nyt tuli liiaksi, jupisi Pehkonen mennessaeaen.
--Ja nyt tulee, sanoi esimies hiukan naurahtaen ja siirtaeen lasisilmaet
otsalleen, nyt tulee Hellmannin herra.
--Joko tulee?
--No, paljonko sille pannaan? kysyi haen sitten, mahdin paino
aeaenessaeaen.--Niinkuin jo oli taen'aamuna puhe, niin ei taida kukaan sen
miehen rikkautta tarkoilleen tietaeae.
-Tiedetaeaen ne niin hyvin ainakin, sanoi vallesmanni ja meni kopistamaan
periae piipustaan uunin eteen, ettei liikoja panna, vaikka pantaisiin
enemmaen kuin kenellekaeaen muulle.
--Pitaeisi kuitenkin tarkoilleen punnita, ettei tule erehdystae, arveli
piippuaan sytyttaeessaeaen esimies.
Siinae tuli sitten vaehaeinen seisaus toimituksessa ja jouduttiin hetkeksi
pois asiasta. Tai siinaehaen sitae oikeastaan kuitenkin pysyttiin. Syntyi
yleinen haastelu Hellmannin herran varoista ja siitae varsinkin, miten
haen oli niitae koonnut. Tiettiin niitae jo aluksi silloinkin olleen, kun
herra Pohjanmaalta naeille tienoille ilmaantui ja osti rappiolla olleen
Hovinmaan. Nouti kohta sen tehtyaeaen kotipuolestaan rouvan ja sen mukana
kuului saaneen lisaerahoja, joilla rupesi maataan rakentamaan. Mutta
rouva kuoli jo muutaman vuoden kuluttua rintatautiin ... kuoleehan sitae
semmoisen karilaan kaesiin, mustaverisen, ison ja aekaeisen...
--Niin, no, ehkae ne puheet saavat olla sinaensae, sanoi esimies miedolla
huomautuksella sille lautamiehelle, joka naeitae kertoi.
--Olkootpa vain ... en minae heitae, vaan kun tuli muutenkin puheeksi...
--Eikoe se ole etenkin hevoskaupoissa voittanut? tiedusteli esimies,
ikaeaenkuin pois pyyhkiaekseen muistutustaan.
--Niissaehaen se on, vaan parhaat voittonsa se on kuitenkin elokaupalla
saanut. Hyvinae vuosina o
|