kun Nikkilae tyoehoen kykenemaettoemaeksi tuli. Viime
aikoina oli elaeminen tiukemmalle ottanut kuin ennen ja joskus alkanut
pelottaa, ettae miten hiljan hitainkin kaeypi. Mutta epaeilys ei kuitenkaan
ollut valtaa toivolta saanut vielae koskaan. Tiukemmassakin kohdassa
uskoi haen, ettae kyllae he niin kauan toimeen tulevat kuin Nikkilae elaeae.
Sepae olikin haenen toivonsa paeae, ettae haen jaksaisi taloutta pystyssae
pitaeae ja Nikkilaen hoitaa, kunnes kuolema haenet korjaa, tarvitsematta
heittaeytyae koeyhaeinhoitoon.

"Ehkaepae tuo raukka piankin paeaesee taeaeltae pois", ajatteli emaentae, "minae
kyllae jaksaisin itseni elaettaeae".

Viime talvena oli hyvin jo tiukalle ottanut toimeentulon puolesta. Hyvin
piti neuvotella ja pujottelemalla panna. Emaentae odotteli kesaeae, aikaa
parempaa. Vaan olivat nikaransa haenellae silloinkin.

Heti alkukesaellae pani ahtaalle, verolippu kun olisi pitaenyt saada
lunastetuksi lehmaelle, laitumelle sen saadakseen. Kolme markkaa siihen
tarvitsi, vaan ei ollut penniaekaeaen, eikae ollut toivoa saamisistakaan
taehaen haetaeaen. Oli sitae vailla, ettei pitaenyt koko lehmae haevittaeae, paras
tulolaehde. Viion leski, hyvae ihminen, hankki rahan ja maksoi etukaeteen
hyyryn ja niin paeaesi Nikkilaen emaentae siitae nikarasta.

Hyvaessae toivossa oli haen, ettae saa alkaa koota kassaan, mitae maidolla
saa ja lakinteolla ansaitsee, vaan pian taas tuli toinen nikara.
Palosyynimiehet kaatoivat eraeaenae paeivaenae tuvan uuninpiipun ja
ropostelivat uuninkin niin pahasti, ettae siitae oli monta vertaa suurempi
tyoe kuin mitae korjuu alkuaan olisi vaatinut.

Hiljaa oltiin sinae paeivaenae Nikkilaen tuvassa. Aivan olivat kuin mykkiae
molemmat. Vasta illalla maata pannessaan sanoi emaentae katsellessaan
haevitettyae uunin kiuasta:

"Olipa se."

Vaan Nikkilae ei mitaeaen virkkanut, ja emaentae tiesi miksi: Nikkilae oli
niin taeysissaeaen, ettei saanut sanaa suustaan.

"Huonohan se oli piippu ja olisi uunissakin ollut korjattavaa, vaan ei
niitten olisi tarvinnut noin repiae ja raastaa", arveli emaentae. "No
mitaepae siitae, se korjataan, sillaehaen siitae paeaestaeaen", sanoi haen niin
kuin se olisi helpostikin tehty.

Haen ymmaersi mitae oli tehtaevae. Maito piti myoedae tarkempaan, niin ettae
ukollekaan ei jaeaenyt kuin iltasella pieni maerkae, siksi ettae sai suunsa
maidolle maistumaan. Yoetaeaen taeytyi emaennaen lyhentaeae entistae enemmaen ja
ruokaansa vaehentaeae. Mutta sitae varmem