inae ennen olen kuskia... Tai ann' tulla! Ja sano, ettae
panee kellon aisaan ja pislasuitset ja setolkan! Ajetaan komeasti
pihaan! Ei taessae armoille ruveta! Tule sinaekin, Pulkkinen, mukaan!

--Saatanhan tuota tulla...

Rouva toi turkkia. Selin otti herra sen hartioilleen ja kiittaemaettae
karjaisi haen vyoetae. Rouvalla oli se saapuvilla.

--Kierraenkoe minae sen selaen taakse?

--Menehaen matkaasi

Ja hyvaestiae sanomatta laehti herra pihalle, piiska kaedessae, joka aina
oli varuilla eteisen naulassa. Rouvan henkeae oikein helpotti, kun ovi
paukahti kiinni. Ei ollut viha onneksi paeaessyt taellae kertaa haentae
vastaan puhkeamaan, mutta siksi luuli rouva tuntevansa miehensae, ettei
se kauan pysyisi puhkeamatta. Vaikka peloitti, niin meni haen kuitenkin
ikkunan pielestae katsomaan, verhon takaa, varkain. Hevonen seisoi
rappujen edessae, nahkaset oli kaeaennetty, niinkuin herra ne tahtoi, ja
suitsia piteli renki, antaakseen ne herralleen, niin pian kuin taemae
istuutuisi. Ennenkuin ryhtyi laehtemaeaen, tarkasteli herra kuitenkin
valjaat, koetti, oliko aisakello lujassa ja tunnusteli, miten kireaelle
se tolkkaremmi oli sidottu. Kaikki oli niin laitettu, ettei kaeynyt
mihinkaeaen tarttuminen. Rouva jo toivoi, ettae ehkae se paeaesee pihasta
laehtemaeaen niin, ettei suutu.

--Kunhan ei vain varsa mitaeaen ... Herra Jeesus siunatkoon ... no,
niinpaehaen kaevikin!

Herran istuessa rekeen oli varsa vaehaen liian aikaisin riuhtaissut, ja
kun ohjaksia tiukoitettiin, alkanut peruuttaa. Siitae kun sai piiskalla
pari huimausta, heittaeytyi eteenpaein. Mutta kun suitset yhae kiskoivat
ja kun piiska yhae huimahteli, hyppaesi se ensin muutamia kertoja pystyyn
ja kiidaetti sitten taeydessae nelissae rekensae portin pieleen.

Siihen se riisuttiin ja vietiin talliin.

--Voi hyvaenen aika, nyt se taas saa selkaeaensae, voivotteli rouva ja
kiiruhti keittioen porstuaan. Piiatkin sieltae jo kurkistelivat ja
haetaeilivaet, mutta kuitenkin teki mieli joka kerta kuunnella, miten
herra hevosiaan kuritti.

Renki seisoi peloissaan ovella eikae osannut mitaeaen. Mutta kun herra toi
varsan ulos tallista, oli renkikin vaehaellae saada osansa.

--Mitae sinae siinae noljotat, haentae koipien vaelissae? Vedae reki taenne tai
saat samasta varresta! aerjaeisi haenelle herra.

Rouva ja piiat olivat samassa pujahtaneet porstuan ovelta
naekymaettoemiin.

Jaesentaekaeaen liikauttamatta antoi varsa nyt valjastaa itsensae.

--Hyppaeae kannoi