irjan nojalla vaatimaan sihteerin palkkaa, joka teki
monta sataa riikin talaria.

Silloin asiasta vasta tosi tuli. Tyrvaentaeinen ei paeaessyt paholaiselta
puuhun eikae kantoon. Sihteerille rahoja hankkiakseen haen nyt kiristi
veneh'ojalaisia joko maksamaan vuotuisia verorahoja, niinkuin olisivat
haenen torppareitaan olleet, tai sitten jaettaemaeaen maansa haenen
myytaevaekseen. Ja ne riitaisuudet, jotka ennen isojako oli synnyttaenyt,
olivat pelkkaeae pienten pilpatusta niiden temmellysten rinnalla, jotka
nyt alkoivat tyrvaennaeisten ja veneh'ojalaisten vaelillae.

Vaehaeltaepae oli mennae veneh'ojalaisten omassakin keskuudessa kaikki vaelit
rikki, sillae toiset tahtoivat panna kovan kovaa vastaan, nostaa tappelun
tyrvaennaeisiae vastaan ja lyoedae kuoliaaksi, toiset taas panna alulle uudet
kaeraejaet ja sitten suostuttaa Tyrvaentaeisen maksamalla puolet sihteerin
palkasta.

Ainoastaan vanha Veneh'ojan Heikki itse ei malttiansa menettaenyt, vaan
pysyi hurskaudessaan yhtae jaeykkaenae.--Ei tehdae kumpaakaan, puhui haen
nuorille,--ei tapeta Tyrvaentaeistae eikae liioin haenelle veroa makseta.
Nurkumatta ottakaamme vastaan Herran vitsaus.--Ja niin suuri oli Heikin
vaikutusvoima, ettae haen tyynnytti enimmaen osan laumaansa, kaeraejoeimiset
keskeytettiin ja siirryttiin uusiin korpiin. Ainoastaan harva perhekunta
noeyrtyi Tyrvaentaeisen torppareiksi, ja jokunen tappelupukari vallesmannin
rautoihin.

Ne maat, joille vanhaa Heikkiae seuranneet veneh'ojalaiset nyt karjoineen
ja irtaimistoinensa muuttivat, olivat suureen sukutilaan kuuluvia
autioiksi jaeaeneitae torppia muiden hajallaan olevien asuttujen koeyhaein ja
raensistyneiden torppain seassa. Kartanon herra paeaesti veneh'ojalaiset
sinne valtoinansa myllertaemaeaen. Lupasi autiotorppien maita viljellae ja
metsiae rakennuksiin ja kotitarpeiksi vapaasti kaeyttaeae, eikae verojakaan
sanonut toistaiseksi vaativansa. Kymmeneen vuoteen ei kaeynyt
katsomassakaan. Ja jo alkoi vanha Veneh'oja jaelleen tuntea iloa
sydaemmessaeaen. Taas oli Veneh'ojan miesten sitkeae tarmo ja heidaen
naistensa voimakas hedelmaellisyys tehnyt tehtaevaensae. Kylaeinen yhteisyys
alkoi jaelleen syntyae. Vieraatkin torpat elpyivaet taestae eloisasta
naapuruudesta, yhtyen samaan kylaekuntaan. Hajoavat seinaet poenkitettiin,
uudet hirret alkoivat paistaa lahojen paikalta, ja missae vallan uudet
pirtit laitettiin, siellae ne laitettiin pitkaet ja iloiset, ettae koolle
mahtui muutakin kuin vaan oman talo