uksen hymy huulilla ja
sovituksen kirkas kyynel silmaessae ilmottaen heille: "Tulkaat minun
ilooni!"

Taellaisia hurskaita ajatuksia ei haenellae ennen ihmisten ilmoilla
ollutkaan. Mutta ah mitae voikaan katumus ja parannus korven
yksinaeisyydessae aikaansaada, ihmetteli haen, ja haltioissaan jo viritteli
virsiaekin, paljastaen paeaensae, ja polvensa sammaleiselle maettaeaelle
notkistaen.

Mutta kun haen seuraavana paeivaenae iski kirveensae petaejaen juureen kuului
kaatuvien puiden ryske metsaevahtien korviin ja he tulivat kysymaeaen: mikae
mies sinae olet? ja sanoivat: ei taehaen saa rakentaa, taemae on kruunun
maata.

Sillae niinae vuosina kun veneh'ojalaiset kartanon maita viljelivaet, oli
maamittari jakanut muutkin kylaet ja tuomari haenen jakonsa vahvistanut.
Ja oli jakanut metsaeae taloille niin paljon kuin kukin tahtoi ottaa,
mutta liikamaan pannut kruunun nimiin. Kun Heikki sentaehden vaelsi
kauemmas, ei haen mistaeaen enaeae sellaista maata loeytaenyt jota olisi voinut
viljelykseen ottaa tulematta kruunun tai talollisten torppariksi. Mutta
torppareilta oli esivalta viinanpolton kieltaenyt, niin ettei rikastua
voineet muut kuin talolliset, jotka viinaa rengeilleen ja
alustalaisilleen kauppasivat. Kuinka olisi siis Heikki torpparina sen
suuren kylaeaatteensa toteuttanut? Ei ollut haen turhaan perinyt suurta
paeaen takaraivoa, vaan muisti hyvin veneh'ojalaisten pitkaen historian.
Juuri kun haenen vastainen heimonsa olisi suurimmillaan ja kylaensae
kukoistuksissaan, tulisi maanomistaja sanomaan: muuta korpeen tai rupee
rengikseni.--Ja haen vaelsi aina vaan edemmaes ja edemmaes, syvemmaes ja
syvemmaes metsaeaen. Sillae jossain, jossainhan piti sentaeaen olla maata,
joka ei ollut kenenkaeaen. Eihaen ilman sitae jumalaakaan voinut olla
olemassa.

Evaeaet alkoivat ehtyae ja ruumista rupesi kangistamaan. Ei mistaeaen haen
pystynyt loeytaemaeaen niin pitkiae metsiae, joita ei maamittari ja tuomari jo
olisi ehtinyt kruunulle ja talollisille jakaa. Miksei Jumala katumuksen
ja parannuksen tehneelle naeyttaenyt missae sellaista maata oli? Jos olisi
naeyttaenyt, niin haen olisi vanhan Israelin tavoin kymmenykset kaikista
mintuistansa ja vaikkapa puoletkin tuloistaan koko elinaikanansa ja
lastensa ja lastensa lasten aikana kaikkien ihmisten naehden Jumalalle
uhrauttanut.

Mies alkoi hakuihinsa vaesyae.

Ja niin tapahtui, ettae haenen eteensae nousi mahdottoman suuri vuori,
jonka yli ei haen enaeae jaksanut kavuta, vaa