an ja hopeastaan varmana, tuli keisarilta ja senaatilta
kaesky, ettae rautatie oli rakennettava Haemeenlinnan ja Helsingin vaelille.
Ja paljon Riikin miehiae tuli kruunun toeihin ja vallattomuus lakkasi.

Mutta Sandra, joka oli huonon elaemaen taehden kaupungista ajettu, rupesi
ruuan ja viinan myyjaeksi rautatien rakentajille, lautakojuansa siirtaeen
sen mukaan kuin rautatie valmistui.--Silloin oli haenen poikansa, jonka
haen Franssiksi nimittaenyt oli, kymmenen vuotias. Mutta Kustaava, jonka
Heikki oli haenelle sarkasaekissae tuonut, oli viisitoista taeyttaenyt ja
jaeaenyt Haemeenlinnaan saunoittajan toimeen.

Rautatie rakennettiin alkaen yhtaikaa kummastakin paeaestae, Haemeenlinnasta
ja Helsingistae. Kun paeaet tulivat yhteen, loppui tyoe ja miehet saivat
vapaan kyydin toiset pohjoiseen paein toiset etelaeaen. Mutta Sandra jaei
kojuinensa keskelle kaupunkien vaeliae.

Ja haen alkoi maanteillae viinaa kaupiten ja poikaansa kerjuulle
laehettaemaellae itseaensae elaettaeae, painuen etelaeaenpaein ja kuoli Helsingissae
vaesymyksen ja tautien runtelemana.

Parinkymmenen vuoden kuluttua Sandran kuolemasta oli haenen poikansa jo
rikas mies.

Eraeaellae paeaekaupungin syrjaekadulla, jossa nykyaeaen on vieri vieressae
suuria kivimuuria taeynnaensae ylhaeistae hyyryvaekeae, oli viime vuosisadan
70-luvulla mataloita, harmaan ruskeiksi siveltyjae puutaloja, joihin
mentiin pihan puolelta, sillae niissae ei asunut niin ylhaeistae vaekeae, ettae
olisivat erityistae katuovea kaivanneet. Yhdessae taemmoeisessae talossa asui
hyyryllae pihan peraellae myoes issikka n:o 16, Frans Henrikson, jotenkin
pienipaeinen, valkotukkainen pitkae ja lihava leskimies, jonka
etuhampaista oli ainoastaan joka toinen tallella, vaikka ikaeae oli vaille
kolmekymmentae. Se oli saman Sandra vainajan poika.

Haenellae oli kaksi pulskaa hevosta tallissa, vajassa hyvaenlaiset
ajurinrattaat, roskat, kahdet reet. Sanomalehti oli tilattuna vuodeksi,
ja haen paraikaa hieroskeli kauppaa ostaaksensa omakseen sen talon
tonttineen, jossa asui, sillae tonttien hinnat nousivat vuosi vuodelta,
joten saeaestoerahoille ei olisi parempaa sijotuspaikkaa voinut loeytyae.

Tyhjaestae haen oli alkanut.

Rikastumisen suuri salaisuus oli haenelle selvinnyt jo haenen pikku
poikana ollessaan, kun haen kerjaeilevaen aeitinsae kanssa maantieltae saapui
taehaen suureen kaupunkiin. Aeiti oli aina opettanut kerjaeilemaellae ja
varastelemalla kokoomaan. Mutta semmoisesta ei milloi