ikaeaenkuin taestaekin
pyrkivaet irti ja vaeraehtelivaet vaan rehellisesti totuuteen paein.

Kun naemae molemmat sankarit tulivat muiden luo, sanoi Hinkki aivan kuin
sopimuksesta:

--Joka haentae taestae edes vielae uskaltaa kapteeniksi sanoa, sen minae lyoen
nuuskaksi.

Taemaen sanottuaan Hinkki meni syrjaeaen ja antoi kapteenille tilaa.

Kapteeni astui nyt vuorostaan esille ja silmaet maahan luotuina, niinkuin
valehtelijan, sanoi ikaeaenkuin tunnustaen:

--Kyllae Hinkki voittaa minut.

Hinkki katsahti vihasesti ja ankarasti ympaerilleen, naehdaekseen uskoiko
jokainen erikseen mitae kapteeni oli sanonut.

Mutta kapteeni ei katsonut kehenkaeaen, vaan meni ja istui syrjaeaen. Haenen
silmaensae olivat turpeina eikae voinut olla epaeilystaekaeaen siitae, ettae haen
oli katkerasti itkenyt. Haenen surunsa sen johdosta, mitae aamupaeivaellae
oli tapahtunut, naeytti niin syvaeltae, ettae haentae katsoessa tahtoi
muidenkin mieli masentua.

Kun Hinkki naeki, ettae kaikki uskoivat, tuli haen laupeaammaksi ja kertoi
heidaen sopineen jutun niin, ettae Hannes taestaelaehin (se oli kapteenin
oikea, mutta melkein tuntematon nimi) tuo haenelle kouluun joka paeivae
viisi penniae veroa. Ja uudelleen kielsi sanomasta haentae enaeae
kapteeniksi.

Sitten Hinkki rupesi katsomaan heidaen patterejansa, jotka he olivat
laatineet kivensirpaleista kiintonaisten kivien vaeliin, ja nauroi, ettae
he aikoivat antaa nallipaukutusten kaeydae tykkitulesta. Haen nauroi myoes
heidaen sapeliansa, veti miekan huotrasta ja loei linkkuveitsen teraellae
miekan teraeaen lovia osottaakseen ettei sen miekan teraes mihinkaeaen
kelpaa. Vielae haen nauroi lippujakin. Ei haen oikeastaan vaelittaenyt
mistaeaen leikkisodista, eikae yleensae pitaenyt taisteluja ryssiae, norsseja
ja rottia vastaan minaeaen leikkinae ollenkaan, vaan haenen
sotakavaluutensa, vihollisvihansa, pampuniskunsa olivat aina taeyttae
totta, oikeata, intohimoista tappelua. Eipae haen muutoin kuningas olisi
ollutkaan.

Haen veti nyt esiin parin korttelin pituisen sytytyslangan ja sanoi ettae
taeytyy mennae ruutia hakemaan.

Kun he kysyivaet, mistae haen ruutia saapi, nauroi haen vaan, ettae kyllae
_haen_ aina saa, ja sanoi huomenna naeyttaevaensae miltae oikea pamaus kuuluu.
Osotti kivenkolon, jonka sanoi lataavansa taeyteen, reunoja myoeten, ja
maeaeraesi valmiiksi mihin eri suuntaan kunkin piti paeta, kun polisit
alkaisivat juosta vuorelle.

Ettae Hinkki oli tuon mustan sytytyslang