kaevi ponsuuriin
puettuna ja paksu kultainen kellonvitja roikkui taskusta taskuun haenen
moehoeisen mahansa ylitse ja kantasormukset kiristivaet haenen punaisia,
pulleita sormiansa, eikae olisi luullut haeneltae ikinae mitaeaen puuttuvan,
oli haenellaekin sentaeaen pahat harminsa. Sen tuottivat haenen kolme
poikaansa, jotka leski oli haenelle synnyttaenyt. Ne eivaet vaan voineet
seurata isaeaensae parempien ihmisten kirjoihin, siksikoe ettae Frans oli
liian nopeasti itsekin kohonnut vai ehkae siksi, ettae olivat jo
luonnostaan hulttioimia. Frans eli heidaen taehtensae alituisessa vaarassa
tulla polisien kanssa retteloeihin--seikka, joka oli Franssille perin
vastenmielinen. Kaksi kertaa haen oli jo ollut kaeskettynae polisikamariin
heidaen vehkeittensae vuoksi. Taemae kaikki syntyi siitae, ettei heille
voinut keksiae mitaeaen tyoetae. He kasvoivat ensi luokan katupojiksi, joiden
taehden saattoi minae hetkenae tahansa odottaa ikaevyyksiae. Selkaesaunasta ja
arestikurista ei ollut mitaeaen apua.

Mutta tulipas vihdoinkin apu asiaan.

Eraeaenae lauhkeana kevaeisenae iltapaeivaenae Frans istui paitahihasillaan
pihakamarissaan, avatun akkunan aeaeressae lueskellen Suometarta. Haen kyllae
kuuli kadulta sitae tavallista kirkunaa ja tiesi ketkae siellae taas
harjottavat vallattomuuksiaan. Myoes tunsi, ettae olisi pitaenyt mennae
niitae kurittamaan ennenkuin polisi tuo ne niskasta pidellen haenen
eteensae. Mutta taessae sattui olemaan niin merkillinen kirjotus, ettae jos
pojat olisivat nyt vaikka virsikirjat kainalossa kotia ilmestyneet, haen
olisi ne piiskalla takasin kadulle ajanut.

Aluksi haen ei osannut muuta kuin suu auki toellistaeae Suomettareensa. Haen
luki kirjotuksen uudelleen ja taas uudelleen. Vuoroin naurahteli vuoroin
meni totiseksi, katseli lehteen milloin kaukaa milloin aivan laeheltae.
Niin siinae seisoi ja niin se oli, ei siitae paeaessyt puuhun ei kantoon.

Siinae seisoi, ettae koulu avataan suomalaisille kansan lapsille, josta he
kahdeksan vuoden kuluttua paeaesevaet yliopistoon.

Taestae kummasta haen kyllae oli kuullut epaeillen puhuttavan, mutta nyt
naehtyaeaen asian Suomettaressa taeytyi asian uskoa todeksi.

Siinae samassa hetkessae oli haenelle selvaenae, ettae haen panee kaikki
poikansa taehaen kouluun. Taemae eriskummallinen koulupuuha oli aivan kuin
haentae vaan odottanut,--ettae haenen asiansa olisivat kypsyneet: haen
rikastunut ja haenen poikansa kouluikaeaen tulleet. Hyvaepae oli, ettei haen