tervaskasaa sytyttaemaeaen, joka oli kotaan koottu. Kolmas
oli rakennettu rikkaan talon ympaerille, jossa oli lasi-ikkunat. Ja haen
sytytti senkin. Mutta koska haen neljaettae sytytteli, kuuli haen
ensimaeisestae paikasta heraeaevien ihmisten huutoja. Ja juostessansa
viimeisen kasan luo alkoi kaupungilla rumpu paeristae sotavaekeae kokoon
kutsuen. Kun haen sen viidennen oli syttymaeaen saanut meni haen katsomaan
paloivatko muut. Ja valkean kohina oli kaikkialla suuri ja korkealle
loimut kohosivat valaisten itaepuolen kaupunkia ja taivaan pilvet. Ja
Heikki naeki ihmisten juoksevan edestakaisin ja kuuli heidaen
haetaehuutonsa. Ja haen meni laeheiselle kummulle naehdaeksensae olivatko
Riikin miehet tyoensae tehneet niinkuin haen. Mutta pohjoinen, etelae ja
laensi olivat pilkko pimeinae, ja rumpu paerisi jo kujalla haenen allansa.
Villinae vihurina ensimaeinen kasakkaparvi nelisti haenen ohitsensa, ja
koska haen sivuillensa katsahti, naeki haen ratsujoukkojen rientaevaen
pohjoisen, etelaen ja laennen puolelta, palopaikkaa joka kulmalta
piirittaeaeksensae. Silloin Heikki ajatteli: nyt on paras paeta, kunnes
Riikin kokot syttyy. Mutta mennessaeaen palavan talon ohitse haen naeki
ihmisten hyppivaen akkunoista ulos, ja he olivat jaettaeneet partasuu aeijaen
sinne yksinaensae hosumaan, joka ei omin voimin ulos paeaessyt. Niin Heikki
kapusi akkunasta sisaelle haentae auttaaksensa. Mutta aeijae rupesi kynsimaeaen
vastaan ja huutamaan: Riikki tappaa! Ja ihmiset huusivat: Riikki!
Riikki! Ja osottivat kasakoille, mistae Heikki sisaelle oli kavunnut. Ja
kasakat huusivat: kolii, ja heittivaet haentae kujalta keihaeillaensae. Ja
koska haen oli savun ja tulen laepi kantanut aeijaen ulos, ja sammuttanut
haenen partansa, vangitsivat kasakat Heikin, sitoivat haenen kaetensae
satuloihin ja veivaet hevosten vaelissae pois. Ja ihmiset riemuiten
huusivat: nyt on Riikki kiinni! Ja Heikki kaeaensi paeaetaensae ja katsoi
hevosten yli pohjoiseen, laenteen ja etelaeaen, mutta siellae oli pimeys.
Silloin haen ymmaersi, ettae Riikki oli haenet pettaemaellae itsellensae
pakotien avannut.

Ja Heikkiae tutkittiin raastuvassa ja kaeytettiin monilla kaeraejillae, sillae
he kantoivat haenen paeaellensae kaikkinaisista Riikin pahoista toeistae. Ja
kun haen yhden ajastajan linnassa istunut oli, tuomitsivat he haenet
kuolemaan.

Ja Heikki ajatteli: Miksikaes menin minae sitae aeijaeae tulesta ja savusta
tuomaan! Oikein he minut kuolemaan tuomitsivat, sillae ta