itten mailla lepaeaevaen
Veneh'ojan pojanpoika, leveaekaemmeneisin ja voimakkain, lujin ja
pelottomin heistae kaikista avasi kaetensae hurmeen vuotaa ja toehri verisen
puumerkin paholaisen paperiin lupautuen haenen orjaksensa _siellae_, jos
se vaan tekee haenet rikkaaksi _taeaellae_. Olisiko kukaan toinen haenen
sijassansa taemaen teon tehtyaensae saanut yoen rauhaa, tarvitsematta
kauhistuksen tuskissa itseaensae vaeaennellae, on epaetietoista. Mutta Heikin
rinta hengitti rauhallisesti kuin myrskyn jaelkeen tyyntyneen meren
maininki, tai niinkuin sen rinta, joka kauan eksyksissae harhailtuaan
vihdoin naekee valontuikkeen ja ennen laehtoeaensae viimeiselle toivon
taipaleelle autuas hymy huulilla nukahtaa lepoon.

Kohta seuraavana paeivaenae valmistui haen tappamaan postia, jonka oli maeaerae
viedae kruunun maarahoja. Mutta koska postin aisakello jo maantieltae
kuului ja Heikki naereikoessae odotteli, naeki haen ettae tapettava olisi
ollut kyytipoikakin, joka oli haenelle tutun Tyrvaentaeisen poikia. Ja
kirves vaipui haenen kaedestaensae ja posti ajoi ohitse. Ja samassa kuuli
haen paholaisen sanovan:

"Mene siihen kaikista isoimpaan herraskylaeaen, sinae kollo!"

Ja haenen sydaemmensae saepsaehti riemusta. Mene siihen kaikista isoimpaan
herraskylaeaen, sanoi! Ei sanonutkaan: tapa posti!

Tietaemaettae vielae mikae ja missae se kaikista isoin kylae oli, mutta tuntien
varmasti, ettae kaesky oli pettaemaettoemaen oikeaan osattu, Heikki
valmistautui nopeasti matkaan. Haen poikkesi ensin haetimmiten
veneh'ojalaisten uusille korpeen rakennetuille vuokra-asumuksille, moei
siellae vaehaeisen perintoeosuutensa karjaan ja irtaimistoon, ompeli sitten
saekin sarkaisesta vaatteesta, pani siihen pienen tyttaerensae, nosti
selkaeaensae ja laeksi maailmalle.

Hurskaat veneh'ojalaiset tulivat ihmetellen koeyhistae toelleistaensae kummaa
matkamiestae naekemaeaen, kun se, sarkasaekki selaessae ja pienen lapsen paeae
saekinsuussa, reippain askelin oikasi veraejaeltae suoraan metsaetielle.

--Ostatko meille kylaen omaksemme, jos rikastut? huusi muuan akka haenen
jaelkeensae.

Heikki pysaehtyi, kaeaentyi taaksensa ja naeki ihmeekseen, ettae koko
jumalinen Veneh'oja pirun palvelijalta vastausta janoo.

--Katsotaan! haen huusi ja haenen rintaansa paisutti jaelleen vaekevaen uhman
lieska niinkuin koska haen vuorella paeaensae ylitse kirvestae heilutteli ja
sen taivaankanteen sinkautti.

Sitten ei enaeae kertaakaan taaksensa katsahtanut.